Tulosta

Lähetä ystävälle

Positiivinen psykologia käytännössä

Julkaistu 12.03.2009
Päivitetty 13.03.2009

 

Monissa eri lähestymistavoissa on tavoitteena huomion vetäminen pois patologiasta.

Positiivinen psykologia hylätään toisinaan pelkkänä onnellisena puheena. Sitä käyttävät terapeutit ovat kuitenkin sitä mieltä, että heidän käyttämänsä tekniikat tarjoavat kaivattua vastapainoa psykiatrian perinteiselle keskittymiselle psyykkiseen kipuun ja patologiaan.

“Positiivinen psykologia” on laaja termi, joka viittaa useisiin tekniikoihin, joissa ihmisiä rohkaistaan tunnistamaan ja kehittämään omia positiivisia emootioitaan, kokemuksiaan ja luonteenpiirteitään. Positiivinen psykologia rakentuu monessakin mielessä humanistisen psykologian perusperiaatteiden varaan. Esimerkiksi Carl Rogersin asiakaskeskeinen terapia perustui teoriaan, jonka mukaan ihmiset pystyvät parantamaan elämäänsä ilmaisemalla aidosti omaa itseään. Abraham Maslowkin tunnisti itseään toteuttavien ihmisten piirteitä, jotka ovat samanlaisia kuin joissakin positiivisen psykologian interventioissa tunnistettavat ja käytettävät luonteenvahvuudet.

Vaikka positiivinen psykologia kehitettiinkin alunperin keinoksi edistää terveiden ihmisten hyvinvointia ja optimaalista toimintakykyä, sen tekniikoita markkinoidaan nykyisin myös täydentämään perinteisempiä terapiamuotoja. Esimerkiksi Pennsylvanian yliopiston psykologi Martin E. P. Seligman, joka on tunnettu positiivisen psykologian puolestapuhuja, on kuvannut sen ydinfilosofiaa eräänlaisena ”kehitä vahvuuksiasi” -lähestymistapana, joka voi laajentaa perinteisemmän psykoterapian ”korjaa se, mikä on pielessä” -lähestymistapaa.

Toinen tämän alueen edelläkävijä, Harvardin yliopiston psykiatri George E. Vaillant, näkee positiivisen psykologian keinona rohkaista potilaita keskittymään positiivisiin emootioihin ja rakentamaan vahvuuksiaan, täydentäen näin negatiivisiin emootioihin, kuten vihaan ja suruun keskittyvää psykoterapiaa. Puhuessaan äskettäin positiivisesta psykologiasta, Vaillant mainitsi esimerkin psykiatrien ja kliinisten psykologien käyttämästä psykiatrian perusoppikirjasta. Hänen mukaansa tämä oppikirja sisältää karkeasti arvioiden miljoona riviä tekstiä, joista tuhansia rivejä on omistettu ahdistukselle sekä masennukselle ja sadat rivit käsittelevät terroria, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Vain viidellä oppikirjan rivillä käsitellään toivoa ja vain yhdellä rivillä mainitaan ilokin. Myötätuntoa ja rakkautta ei mainita lainkaan.

Vastustaakseen tätä perinteistä keskittymistä patologiaan, Seligman on yhdessä erään toisen psykologin, Christopher Petersonin kanssa formalisoinut positiivisen psykologian opinkappaleet kirjassaan Character Strengths and Virtues: A Handbook and Classification (CSV), jonka he laativat vastapainoksi mielenterveyden häiriöiden tautiluokitukselle (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition eli DSM-IV). Aivan kuten DSM-IV:ssäkin luokitellaan monenlaisia psykiatrisia häiriöitä, myös CSV:ssä kuvataan yksityiskohtaisesti ja luokitellaan useita vahvuuksia, jotka mahdollistavat ihmisten kukoistuksen. Kirjassa on tunnistettu 24 luonteenvahvuutta, kuten uteliaisuus ja innostuneisuus, järjestettynä kuuden hyveen, kuten viisauden ja rohkeuden perusteella.

Monet erilaiset terapia- ja valmennusstrategiat pohjautuvat positiivisen psykologian näkökohtiin. Niitä kaikkia on mahdotonta käsitellä yhdessä artikkelissa, mutta muutama esimerkki voi antaa esimakua siitä, miten ne voivat täydentää perinteisempiä terapioita.

• Positiivinen psykologia keskittyy positiivisiin emootioihin ja henkilökohtaisiin vahvuuksiin • Se pikemminkin täydentää kuin korvaa perinteistä psykoterapiaa • Positiivista psykologiaa käyttävien interventioiden tuloksellisuutta arvioivat tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi olleet pieniä ja lyhytaikaisia

Hyvinvointiterapia

Kuten jo nimestäkin voi päätellä, hyvinvointiterapiassa pyritään edistämään toipumista masennuksesta tai muista mielialahäiriöistä antamalla potilaan keskittyä edistämään positiivisia ja lievittämään negatiivisia ihmiselämän näkökohtia. Giovanni Favan italialaisessa Bolognan yliopistossa kehittämä terapia perustuu suureksi osaksi psykologi Carol Ryffin työhön ja hänen subjektiivisen hyvinvoinnin moniulotteiseen malliinsa. Ryffin malli käsittää kuusi opinkappaletta: ympäristön hallinta, henkilökohtainen kasvu, elämän tarkoitus, autonomia, itsensä hyväksyminen ja positiiviset suhteet.

Käytännössä hyvinvointiterapia muistuttaa suuresti kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Potilas pitää päiväkirjaa kirjatakseen ja tunnistaakseen jokapäiväisiä positiivisia tapahtumia. Seuraavaksi potilas alkaa tunnistaa negatiivisia ajatuksia ja uskomuksia, jotka vievät huomion pois positiivista asioista tai raunioittavat niitä. Lopullisena tavoitteena on haastaa ja lopulta muuttaa negatiivisia ajattelumalleja ja mahdollistaa positiivisten asioiden suurempi vaikutus potilaan elämään.

Positiivinen psykoterapia

Seligman ja hänen tutkijatoverinsa Pennsylvanian yliopistosta kehittivät positiivisen psykoterapian keinona hoitaa masennusta rakentamalla positiivisia emootioita, luonteen vahvuuksia ja tarkoituksellisuuden tunnetta tyytymättä vain vähentämään negatiivisia oireita, kuten surullisuutta. Tässä terapiassa käytetään 12 harjoitusta (esimerkkejä alla), joita voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäterapiana.

Yksilöllisten vahvuuksien käyttö. Tunnista viisi vahvuuttasi (Lisätietoja: ”Lähteet”: Internetistä ladattava kyselylomake) ja yritä käyttää niitä jollakin uudella tavalla joka päivä.

Kolme hyvää asiaa. Kirjoita joka ilta muistiin kolme hyvää sinä päivänä tapahtunutta asiaa ja mieti, miksi ne tapahtuivat.

Kiitollisuuskäynti. Kirjoita jollekulle kirje, jossa selität, miksi tunnet kiitollisuutta jostakin hänen tekemästään tai sanomastaan asiasta. Lue kirje vastaanottajalle joko henkilökohtaisesti tai puhelimessa.

Tämä on yksi niistä harvoista positiivisen psykoterapian muodoista, joita on testattu satunnaistetuissa, kontrolloiduissa kokeissa. Tutkimuksessa havaittiin joistakin harjoituksista olleen enemmän hyötyä kuin muista (Lisätietoja: ”Toimiiko positiivinen psykologia?”).

Positiivisen psykologian integroiminen käytäntöön

Psykologi Carol Kauffman, joka on Harvardin yliopiston McLean-sairaalan Coaching and Positive Psychology Initiativen johtaja, käsitteli hiljattain neljää tekniikkaa, joilla positiivisen psykologian periaatteita voidaan integroida perinteisempiin yksilö- tai ryhmäterapiamuotoihin.

Siirrä huomio negatiivisesta positiiviseen. Useimmilla ihmisillä on taipumus takertua negatiivisiin tapahtumiin tai emootioihin ja jättää positiiviset huomiotta, mihin terapia voi suorastaan rohkaista. Huomio voidaan kääntää käyttämällä tekniikoita, joilla pyritään siirtämään huomio elämän myönteisempiin asioihin. Esimerkiksi joka ilta voi kuvitella mielessään taskulampun, jonka valossa voi tarkastella päivän tapahtumia, ajatellen sitä, mikä meni hyvin. Toinen keino on laatia lista tekemistään asioista sen sijaan, että kirjoittaisi vain muistiin, mitä pitäisi tehdä.

Kehitä vahvuuden kieli. Terapeutit ja potilaat puhuvat usein kivusta, konfliktista ja vihasta. Nämä kaikki ovat keskeisiä elämän näkökulmia, mutta myönteisemmistä asioista ja henkilökohtaisista vahvuuksista puhuminen tai edes niiden tunnistaminen voikin olla jo vaikeampaa. Kauffman ja muutkin positiivisen psykologian harjoittajat käyttävät usein vahvuusvalmennusta neuvoessaan asiakkaitaan. Aivan kuten urheilijakin harjoittaa lihaksiaan tullakseen vahvemmaksi, teorian mukaan vahvuuksiaan säännöllisesti käyttävät ihmiset selviävät paremmin elämässään. Henkisten taitojen vahvistamiseksi Kauffman suosittelee ihmisiä tunnistamaan yhden huippuvahvuutensa ja käyttämään sitä sitten ainakin kerran päivässä.

Tasapainota positiivinen ja negatiivinen. On tärkeää myös tunnistaa ja vaalia itselle ja muille positiivista, jotta voisi saada negatiivisen tasapainoon. Esimerkiksi yritysjohtajat saattavat sekoittaa kehun kritiikkiin arvioidessaan alaisiaan ruokkiakseen heidän kasvuaan.
Rakenna toivoa vaalivia strategioita. Toivoa vaalivien tapojen löytäminen voi lisätä kykyä selvitä vastoinkäymisestä ja voittaa haasteita. Yksi keino toivon viljelemiseksi on ongelman mittakaavan pienentäminen, esimerkiksi pilkkomalla se yksitellen ratkottaviksi osiksi. Toinen tapa on tunnistaa taitoja ja coping-mekanismeja, joiden ansiosta voisi olla mahdollista selvitä tietystä haasteesta ja tarjota keino niiden kehittämiseksi.

Toimiiko positiivinen psykologia?

Positiivisen psykologian puolestapuhujilla on taipumus siteerata tutkimuksia, joissa on osoitettu, että onnelliset ihmiset ovat muita terveempiä, menestyvämpiä ja pitkäikäisempiä. Kriitikot ovat kuitenkin sitä mieltä, että ihmisillä voi olla synnynnäisiä temperamentteja, jotka toimivat termostaatin tapaan siten, että interventiot, joilla heidän onnellisuuttaan pyritään lisäämään, toimivat vain jonkin aikaa. Kriitikot väittävätkin, että ihmiset lopulta palaavat takaisin onnellisuutensa perustasolle.

Vuonna 2005 julkaistussa, positiivista psykologiaa soveltavia interventioita käsittelevässä tutkimuskatsauksessa todettiin, että vain yhteen tutkimukseen osallistui kliinisestä masennuksesta kärsiviä ihmisiä. Tämäkin tutkimus oli pieni eikä interventiota verrattu vertailuryhmään. Tutkimukseen osallistui 16 henkilöä, jotka täyttivät Beckin masennustestin ja Hamiltonin masennusasteikon perusteella kliinisen masennuksen kriteerit. Osallistujat tapasivat kerran viikossa 15 viikon ajan, jolloin he keskustelivat aihetta käsittelevistä teksteistä, kuten esimerkiksi siitä, miten tyytyväisyyttä omasta terveydestä voidaan lisätä ja miten itsetuntoa voidaan kohottaa. Kaikki 13 tutkimuksen loppuun asti jatkanutta henkilöä arvioitiin uudelleen tutkimuksen päättyessä, jolloin heistä yksikään ei enää täyttänyt kliinisen masennuksen kriteerejä.

Siitä lähtien on julkaistu vain yksi ainoa iso, satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimus positiivista psykologiaa soveltavasta interventiosta kliinisen masennuksen hoidossa. Sen jälkeen, kun kahdessa alustavassa tutkimuksessa oli havaittu positiivisen psykoterapian (PPT) olevan lupaava hoitomuoto, Seligmanin johtama tutkimusryhmä teki satunnaistetun kokeen, johon osallistui 411 henkilöä. Kokeessa verrattiin viittä erilaista PPT-harjoitusta vertailuharjoitukseen siten, että ne kaikki tapahtuivat Internetin välityksellä ja ne voitiin suorittaa viikossa. Osallistujat arvioitiin ennen interventiota ja sen jälkeen säännöllisesti kuuden kuukauden ajan.

Kuuden kuukauden kohdalla osallistujat arvioitiin kahdella eri menetelmällä: Steenin Happiness Index- ja Center for Epidemiological Studies Depression Scale-mittarilla (CES-D). Ne, jotka saivat tehtyä ”yksilöllisten vahvuuksien käyttö” ja ”kolme hyvää asiaa” -osiot, arvioitiin merkitsevästi vertailuryhmäläisiä onnellisemmiksi ja vähemmän masentuneiksi. ”Kiitollisuuskäynti” -osiokin sai aikaan myönteisiä muutoksia, joiden vaikutus kuitenkin kesti vain kuukauden ajan. Kaksi muuta harjoitusta ja vertailuharjoitus saivat aikaan vain lyhytaikaisempia ja ohimeneviä vaikutuksia.

Useimmat muutkin tutkimukset ovat olleet lyhytaikaisia (useat ovat kestäneet 6-10 viikon ajan, yksi vain kolmen päivän ajan) ja niihin on osallistunut henkilöitä, jotka eivät ole saaneet psykiatrista diagnoosia. Tästä syystä on yhä epäselvää, voidaanko positiivista psykologiaa soveltavilla tekniikoilla auttaa masennuksesta tai muista psykiatrisista häiriöistä kärsiviä potilaita.

Toinen tutkimukseen toistaiseksi liittynyt rajoitus on ollut se, että tutkijat ovat enimmäkseen arvioineet yksittäisiä strategioita, mutta positiivisen psykologian interventioissa käytetään tavallisesti samanaikaisesti useita tekniikoita. On myös epäselvää, miten voitaisiin parhaiten yhdistää positiivisen psykologian interventiot perinteisempiin hoitomuotoihin, kuten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan tai lääkehoitoon.

Lopullista tuomiota positiivisen psykologian kliinisestä vaikuttavuudesta ei ole vielä saatu, mutta alan johtavat vaikuttajat rohkaisevat joka tapauksessa potilaita ja terapeutteja kokeilemaan positiivisia tekniikoita. Loppujen lopuksi omien vahvuuksien löytämiseen tai elämän positiivisten puolien korostamiseen ei liity juuri mitään riskejä, mutta mahdollisesti suuriakin hyötyjä.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lisätietoa:

Kirjat:
Aspinwall LG and Staudinger UM, eds. A Psychology of Human Strengths (American Psychological Association, 2002).
Keyes CLM and Haidt J, eds. Flourishing: Positive Psychology and the Life Well Lived (American Psychological Association, 2002).
Lopez SJ and Snyder CR, eds. Positive Psychological Assessment: A Handbook of Models and Measures (American Psychological Association, 2003).

Internet-sivustot:
Coaching and Positive Psychology Initiative
www.harvardcppi.org
Tämä Harvardin yliopiston McLean-sairaalan ylläpitämä sivusto tukee tutkimusta, kouluttaa ammattilaisia ja tarjoaa kaikille rekisteröityneille monia valmennuksen ja positiivisen psykologian näkökulmia.

Authentic Happiness
www.authentichappiness.org
Tämä Pennsylvania Positive Psychology Centerin ylläpitämä verkkopalvelu tarjoaa kaikille rekisteröityneille työkaluja, kuten henkilökohtaisten vahvuuksien kyselylomakkeen.

Lähteet:

Duckworth AL, et al. "Positive Psychology in Clinical Practice," Annual Review of Clinical Psychology (2005): pp. 629-51.
Kauffman C. "Positive Psychology: The Science at the Heart of Coaching," in Stober DR and Grant AM, eds., Evidence-Based Coaching Handbook: Putting Best Practices to Work for Your Clients (Hoboken, N.J.: John Wiley, 2006), pp. 219-53.
Seligman ME, et al. "Positive Psychology Progress: Empirical Validation of Interventions," American Psychologist (July-Aug. 2005): Vol. 60, No. 5, pp. 410-21.
Seligman ME, et al. "Positive Psychotherapy," American Psychologist (Nov. 2006): Vol. 61, No. 8, pp. 774-88.

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra







Lisätietoja:
Lääkärikirja: Masennus - Poliklinikka.fi

 

	Tämä artikkeli antoi minulle riittävästi tietoa. Pitää paikkansa Ei pidä paikkaansa