Kihti muuttaa ruokavalion

Kihti on sairaus, jossa elimistöön kertyy liikaa virtsahappoa ja sen suolamuotoa uraattia. Veren uraattipitoisuus voi suurentua kahdella tavalla. Sitä joko syntyy liikaa puriiniaineista tai sitten sitä ei poistu tarpeeksi elimistöstä virtsan mukana.

 

Kun huonosti liukenevan uraatin pitoisuus nousee tarpeeksi suureksi, se alkaa kiteytyä. Jos kiteytyminen tapahtuu nivelessä, jota samanaikaisesti kuormitetaan, syntyy kihdille tyypillinen niveltulehdus. Tavallisin kohde on isovarpaan tyvinivel.

 

Elintapasairausko?

Kihdin tavallisin aiheuttaja vanhemmilla ihmisillä ja naishenkilöillä on nesteenpoistolääkitys, joka estää uraatin erittymistä virtsaan. Muita eritystä vähentäviä tekijöitä ovat mm. munuaisten vajaatoiminta, elimistön happomyrkytystilat ja alkoholinkäyttö.

Alkoholi nostaa uraatin määrää veressä myös lisäämällä erään puriinin vapautumista maksasta. Tämän lisäksi alkoholijuomista olut sisältää itsessään paljon puriiniaineita. Myös osa ravintoaineista sisältää enemmän puriiniaineita kuin toiset. Tyypilliseksi kihtipotilaaksi kuvataankin usein tukevahko keski-ikäinen mies, joka syö tasokkaasti sekä nauttii alkoholijuomia.

Kihdin hoidon päälinjat

Kihdin hoito on kaksitahoista. Ãkillinen kihtikohtaus eli niveltulehdus hoidetaan yleensä asettamalla nivel lepoon, hautomalla kylmällä sekä käyttämällä tulehduskipulääkettä. Näillä konsteilla kohtaus rauhoittuu yleensä hyvin. Niveleen voidaan antaa tarvittaessa myös kortisonipistos ja poistaa ylimääräinen nivelneste.

Toinen olennainen asia on veren uraattipitoisuuden pysyvä alentaminen, joka aloitetaan yleensä ruokavaliohoidolla (ks. kihdin potilasohje). Noudattamalla tarkasti dieettiohjeita onkin monesti mahdollista poistaa kihtioireet. Melkein puolelle sairastuneista se riittää vuosiksi. Jos henkilö käyttää nesteenpoistolääkettä, on arvioitava, voidaanko se korvata jollakin muulla valmisteella.

Pitkäaikainen veren virtsahappopitoisuutta alentava lääkitys aloitetaan tavallisesti kolmannen kihtikohtauksen jälkeen, jos ruokavaliohoito ei näytä riittävän. Tällöin käytetään yleisimmin allopurinolia tai probenesidia.

Vältä näitä ja syö noita!

Ruokavaliohoidolla pyritään vähentämään ravinnosta saatavien puriiniaineiden määrää. On myös tärkeää, että kihtiin sairastunut välttää mässäilyä ja pyrkii laihduttamaan, mikäli hänellä on ylipainoa. Liian ankaraa paastoa tulisi kuitenkin välttää, sillä se voi lisätä uraatin kertymistä vereen. Nestettä tulisi muistaa juoda päivittäin riittävästi.

Dieettiohjeet vaihtelevat hieman lähteestä riippuen. Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin sanoa, että vältettäviä ruoka-aineita ovat sisäelimet (maksa, munuainen, kateenkorva) sekä alkoholijuomat, joista erityisesti oluen käyttö kannattaa lopettaa.

Rajoitetusti voi syödä pieniä kaloja (esim. muikku, anjovis, sardiini, silakka ja mäti), äyriäisiä (esim. katkarapu, simpukka), lihaa (esim. sika, nauta, kana, kalkkuna, riista ja lihaliemi) ja tiettyjä kasviksia (pavut, herneet, parsa, soija, pinaatti ja sienet).

Ruoka-aineita, jotka sisältävät vähän puriineja ja joita saa siten syödä kihdin puolesta vapaasti, ovat viljatuotteet (leipä, mysli, murot, puurot, yms.), maitotuotteet, hedelmät ja hedelmämehut, suurin osa kasviksista (peruna, tomaatti, kurkku, sipuli, keräkaali, salaatti, yms.), rasva (ruokaöljyt, margariini, yms.), muna, mausteet, sokeri, kahvi, tee sekä kaakao.

Kihtiä sairastavankin kannattaa kuitenkin valita ruokavalioonsa vähärasvaisia ruoka-aineita ja rasvaa käyttäessään suosia kasviöljyjä ja –rasvoja. Runsasta sokerin käyttöä olisi myös hyvä välttää.

Kihti