Nielutulehdus

Nielutulehdus (nielurisatulehdus, tonsilliitti, angiina) on lääkäriin hakeutumisen yleisimpiä syitä ja se voi olla osa yleisempää hengitystieinfektiota tai infektion ainoa ilmentymä. Tulehduksen tärkein oire on joko jatkuva tai nieltäessä tuntuva kipu. Taudin voivat aiheuttaa virukset tai bakteerit, joista tärkein on A-ryhmän ß-hemolyyttinen streptokokki. Viruksen aiheuttama infektio ei yleensä vaadi hoitoa. Kun A-ryhmän ß-hemolyyttinen streptokokki aiheuttaa nielurisatulehduksen, sitä kutsutaan angiinaksi, ja hoitona on antibiootti. Viruksen tai bakteerin aiheuttaman tonsilliitin voi erottaa toisistaan ainoastaan laboratoriokokeella.

Oireet

Taudin tärkein oire on jatkuva tai nieltäessä tuntuva kipu. Nielun takaosassa, suulaessa, nielukaarissa ja nielurisoissa havaitaan vaihtelevasti punoitusta. Nielurisojen pinnalla voi olla myös vaaleita peitteitä. Tautiin liittyy usein myös kuume, joka voi nousta jopa 40 asteeseen, ollen yleensä yli 38 astetta.

Streptokokki- eli bakteeritulehdukseen viittaavia oireita ovat mm. oireiden nopea alku, selvä nielukipu, peitteet tonsilloissa eli nielurisoissa, suurentuneet ja aristavat leukakulman imusolmukkeet, päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu etenkin lapsilla. Potilaiden ikä painottuu 5-15 vuotta, vuodenaika on yleisimmin kevättalvi, ja koulussa tai perheessä saattaa muillakin olla streptokokki-infektioita.

Virusinfektioon puolestaan viittaavat alle viiden vuoden ikä, nuha ja yskä, äänen käheys, silmän sidekalvon tulehdukset ja ripuli.

Oireet ovat kuitenkin pelkästään suuntaa antavia, joten taudin aiheuttajaa ei voida määrittää pelkkien oireiden perusteella. Nielu voi olla peitteinen virustulehduksessakin!

Nielutulehduksen komplikaationa voi kehittyä kurkkupaise, jonka oireita ja löydöksiä ovat mm. voimakas kurkkukipu erityisesti paiseen puolella, nielemisvaikeudet, puuromainen puhe ja leukalukko. Joidenkin A-streptokokkikantojen aiheuttamiin nielutulehduksiin voi liitännäissairautena tai jälkitautina liittyä tulirokko, harvoin toksisen sokin kaltainen oireyhtymä tai reumakuume.

Aiheuttaja

Yleisimmät nielutulehduksen aiheuttajat ovat beetahemolyyttiset streptokokit (ryhmät A, C ja G), adenovirukset ja Epstein-Barrin virus. Beetahemolyyttisten streptokokkien osuus taudin aiheuttajista on noin 14-40 %. Alle kolmevuotiailla ne ovat kuitenkin harvinaisia. Adenovirus on toiseksi yleisin nielutulehduksen aiheuttaja, sitä esiintyy noin 2-19 %:lla nielutulehdus potilaista. Adenovirusta tavataan erityisesti alle viisivuotiailla lapsilla.

Epstein-Barrin virusta esiintyy noin 2-9 prosentilla nielutulehduspotilaista, ja se aiheuttaa tyypillisen mononukleoosin eli rauhaskuumeen eli "pusutaudin". Mononukleoosi tarttuu limakalvokosketuksen yhteydessä, josta nimitys pusutauti tulee. Mononukleoosin voi sairastaa vain kerran elämässä.

Muita nielutulehduksen aiheuttajia ovat mm. Chlamydia pneumoniae ja Mycoplasma pneumoniae -bakteerit sekä influenssavirukset. Myös nielutippurin mahdollisuus pitää muistaa. Monissa tapauksista, jopa kolmasosassa, taudinaiheuttajaa ei saada selville.

 

Diagnoosi

Kliinisten oireiden lisäksi nielutulehduksen diagnosoinnissa on tärkeää selvittää, onko kyseessä bakteerin vai viruksen aiheuttama tauti. Lisäksi todetaan mahdolliset komplikaatiot ja henkeä uhkaavat tilat. Bakteerit diagnosoidaan nielunäytteestä tehtävällä viljelyllä tai streptokokki-A-pikatestillä, joka valmistuu potilaan odottaessa. Pikatestin positiivinen tulos on riittävän luotettava, mutta negatiiviset tulokset olisi hyvä varmistaa nieluviljelyllä, jolla voidaan osoittaa A-streptokokin lisäksi streptokokit C ja G. Virusdiagnostiikalla on harvoin merkitystä akuutin nielutulehduksen hoidossa. Epstein-Barrin virus ja adenovirukset voidaan tarvittaessa määrittää vasta-ainetesteillä. Mononukleoosille on myös olemassa pikatesti.

 

Hoito

Nielutulehduksen hoidon tavoitteena on oireiden lievittäminen, jälkitautien / komplikaatioiden estäminen hävittämällä streptokokit nielusta sekä epidemioiden (joukkosairastumisien) ehkäisy. Antibioottihoidon tulee perustua streptokokin osoittamiseen nielusta. Potilas voi odottaa nieluviljelyvastauksia muutaman päivän ilman komplikaatioriskin lisääntymistä. Ensisijainen lääke streptokokin aiheuttamaan nielutulehdukseen on penisilliini, ja hoitoajan on oltava kymmenen vuorokautta. Penisilliiniallergisille ensisijainen lääke on kefaleksiini tai kefadroksiili. Joskus voidaan käyttää myös makrolidiryhmän antibiootteja, jos alueella ei ole resistenssiongelmaa.

Virusperäinen nielutulehduksen hoito on oireenmukaista eli lääkityksellä helpotetaan potilaan oloa, parantavaa lääkitystä ei ole. Myös bakteerien aiheuttamassa taudissa tulehduskipulääkkeillä saadaan helpotettua oireita, erityisesti nielemiskipua.

 

Epidemian hoidossa tärkeintä on taudin nopea tunnistaminen ja hoito. Diagnostisena menetelmänä käytetään nieluviljelyä. Näyte otetaan kaikilta epidemiayksikön henkilöiltä ja perheen jäseniltä. A-streptokokki -positiiviset hoidetaan antibiooteilla. Antibioottihoidon saaneet voivat palata kouluun ja päivähoitoon 24 tunnin kuluttua hoidon alusta, jos kunto vain sallii.

Streptokokkien aiheuttamiin toistuviin nielutulehduksiin hoitona on kefaleksiini tai kefadroksiili. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös klindamysiiniä. Toistuvat nielurisatulehdukset voivat johtua streptokokkien aiheuttamien toistuvien nielutulehdusten lisäksi myös huonosta hoitomyöntyvyydestä (lääkitys lopetetaan liian aikaisin), uudesta tartunnasta tai toistuvista virusinfektioista. Toistuvissa, pitkittyvissä ja kroonisissa nielutulehduksissa voi erikoislääkäri harkita hoitokeinona myös nielurisojen poistoa.

 

 

Seuranta

Jos A-streptokokin aiheuttaman nielutulehduksen oireet eivät helpota muutaman päivän kuluessa antibioottihoidon aloittamisesta tai oireet pahenevat, on syytä hakeutua uudelleen lääkäriin. Tehonneen antibioottihoidon jälkeen ei tarvitse ottaa uutta nieluviljelyä.

Periytyvyys

Nielutulehdus on tartuntatauti, eikä se siten ole periytyvä sairaus.

Yleisyys

Nielutulehdus on hyvin yleinen tauti ja sitä esiintyy kaiken ikäisillä. Tauti on yksi yleisimpiä lääkärissä käyntisyitä.

Ennuste

Nielutulehdus paranee yleensä hyvin antibioottihoidolla, mutta sen uusiutuminen pian hoidon jälkeen ei ole harvinaista. Antibiootit ovat vähentäneet komplikaatioiden esiintymistä. Yleisimmän komplikaation eli kurkkupaiseen esiintyvyys on noin 30 / 100 000 ihmistä vuodessa ja muut komplikaatiot ovat huomattavasti harvinaisempia. Komplikaatioista ja liitännäistaudeista ainoastaan reumakuume voi aiheuttaa pysyviä muutoksia ja oireita erityisesti niveliin ja sydänläppiin.

Linkit

Sairaslapsi.com
Lastenlääkäri.com
Käypä hoito - Duodecim

Viitteet

Sarkkinen H, Hirvonen T, Mäkelä M, Putto-Laurila A, Nielutulehduksen hoitosuositus, 1999
Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen toim. Duodecim Gummerus Oy, Jyväskylä 2003 ss. 367-373