Oireiden seuraaminen parin päivän ajan antibioottireseptin kanssa vähentää antibioottien käyttöä akuuteissa välikorvan tulehduksissa

Akuutti välikorvan tulehdus on tavallisin niistä lasten sairauksista, johon määrätään usein antibiootteja. Yksi lääkärin strategia lasten välikorvatulehduksen hoidossa on kirjoittaa antibioottiresepti, mutta kehottaa lapsen vanhempia seuraamaan kahden päivän ajan lapsen vointia ennen kuin antaa antibioottia lapselle (WASP eli wait-and-see-prescription). Yhdysvaltalaistutkimuksessa on arvioitu tätä strategiaa päivystyspoliklinikalla. Tarkoituksena oli arvioida, vähentääkö WASP-strategia antibioottien käyttöä akuutin välikorvatulehduksen hoidossa. Satunnaistettuun kokeeseen osallistui lähes 300 lasta, joilla todettiin akuutti välikorvantulehdus. Lapsista nuorin oli puolivuotias ja vanhin kuusivuotias. Heidät arvottiin, joko WASP-ryhmään tai tavanomaiseen hoitoon. Kaikki potilaat saivat ibuprofeenia ja paikallisia kipulääkkeitä käytettäväksi kotona. Lasten vanhemmat haastateltiin puhelimitse 4, 6, 11, 14, 30 ja 40 päivän kohdalla.

WASP-ryhmästä 62 % ei aloittanut antibioottia, tavanomaisen hoidon ryhmästä vain 13 %. Lasten oireissa, kuten korvasäryssä ei ryhmien välillä todettu eroja. Myöskään ylimääräisissä lääkärikäynneissä ei todettu eroja. WASP-ryhmässä antibiootin käytön aloittaminen liittyi selvästi kuumeeseen ja korvasärkyyn. Näyttää siltä, että parin päivän seuranta kotona ja antibioottihoidon aloittaminen vasta tarvittaessa vähentää antibioottien käyttöä akuutin välikorvantulehduksen hoidossa. WASP-hoito näyttää hyvältä vaihtoehdolta tavanomaiselle käytännölle, jossa rutiininomainen antibioottihoito aloitetaan usein liian herkästi.

Lähde: JAMA 2006;296:1235-1241

Välikorvatulehdus