Rannekanavaoireyhtymä saa sormet tikkuilemaan

Suurin piirtein yksi kymmenestä ihmisestä kärsii tästä taudista jossakin vaiheessa elämäänsä. Rannekanavaoireyhtymän esiintyvyys suomalaisilla naisilla on noin 2 - 3 % ja miehillä 1 %. Vaiva onkin yleisin 40 - 60-vuotiailla naisilla.

Oireiltaan vaihteleva

Rannekanavaoireyhtymä voi kehittyä nopeasti tai viikoissa - kuukausissa. Sen oireita ovat peukalon sekä etu- ja keskisormien puutuminen, tikkuilu, kipu ja/tai polttelu. Noin 40 %:lla oireyhtymästä kärsivistä näitä tuntemuksia esiintyy molemmissa käsissä ja joskus niitä tuntuu muissakin sormissa sekä ylempänä kädessä.

Oireet ovat alussa usein vain ajoittaisia ja liittyvät tiettyihin toimintoihin, kuten esimerkiksi pyörällä ajoon. Oireet voivat myös pahentua öisin ja herättää unesta, jolloin käden ravistelu helpottaa.

Pitempään jatkuneessa rannekanavaoireyhtymässä käsi voi alkaa tuntumaan kömpelöltä ja voimattomalta. Hoitamattomana tila voi aiheuttaa tiettyjen lihasten pysyvän surkastumisen sekä parantumattoman tuntopuutoksen medianushermon hermottamalla alueella.

Ammatti voi altistaa

Työ saattaa vaikuttaa rannekanavaoireyhtymän ilmaantumiseen. Altistavia tekijöitä ovat samanlaisina toistuvat työliikkeet, käden runsas voimankäyttö, ranteeseen kohdistuva kova kuormitus ja/tai tärinä sekä ranteen koukistuneet tai ojentuneet työasennot.

Edellä mainitun kaltaista kuormitusta voidaan tavata esimerkiksi teollisuuden vaihetöissä sekä muurarin tai lihanleikkaajan ammateissa. Altistavien tekijöiden samanaikainen esiintyminen saattaa lisätä oireyhtymän riskiä edelleen.

Myös sairaudet, tilat ja anatomiset ominaispiirteet voivat altistaa pinnetilan kehittymiselle. Tällaisia riskitekijöitä ovat mm. diabetes (tyyppi 1 , tyyppi 2) , kilpirauhasen vajaatoiminta , nivelreuma, munuaissairaudet, ranteen alueen murtumat ja pehmytkudosten vammat sekä raskaus.

Aloitetaan perustutkimuksilla

Perustutkimukset voidaan tehdä joko terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa.

Taudinmäärityksessä kiinnitetään huomiota erityisesti henkilön tyypillisiin oireisiin ja kliinisissä testeissä esille saatavaan medianushermon pinteeseen.

Tietyissä tapauksissa tutkittavalle suoritetaan lisäksi ENMG-tutkimus (elektroneuromyografia) diagnoosin varmistamiseksi.

Hoito monitahoista

Lieväoireisen rannekanavaoireyhtymän hoito aloitetaan useimmiten konservatiivisesti asettamalla ranne lepoon. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa irrotettavan lastan käyttöä öisin. Tietyissä tapauksissa käytetään jatkuvaa lastoitusta. Ranteeseen voidaan antaa myös kortisonipistos, jos pelkkä lastoitus ei riitä.

On tärkeää pyrkiä vaikuttamaan oireita aiheuttaviin tekijöihin sekä vapaa-ajalla että töissä. Työpaikalla voi tällöin tulla kysymykseen erilaisten kuormitusta vähentävien apuvälineiden ja teknisten ratkaisujen käyttö sekä työjärjestelyjen muuttaminen.

Myös oireyhtymän taustalla olevaa mahdollista perussairautta, esimerkiksi diabetesta, tulisi hoitaa mahdollisimman hyvin.

Kirurgista hoitoa tulee harkita, jos edellä mainituilla keinoilla rannekanavaoireyhtymää ei ole saatu paranemaan tai kun henkilöllä on löydöksiä kliinisessä tutkimuksessa tai oireet aiheuttavat hänelle merkittävää haittaa.

Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanavaoireyhtymä-potilasohje

Diabetes, tyyppi 1

Diabetes, tyyppi 2

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Nivelreuma

Rannemurtuma

Raskausaika