Synnytyskipu

Lapsen syntyminen on suurimpia ja odotetuimpia asioita sekä isälle että äidille. Kuitenkin synnytyskipu on useille naisille vaikea kokemus ja sitä pelätään usein jo etukäteen. Synnytyskipu on nykymenetelmin useimmiten tehokkaasti hoidettavissa. Tehokkaimmat keinot synnytyskivun hallintaan ja helpotukseen ovat erilaiset puudutukset. Monisynnyttäjällä tehokas puudutus voidaan laittaa kohdunsuulle, ensisynnyttäjälle tehokkaimmat puudutukset ovat selkäydinnesteeseen tai epiduraalitilaan laitettavat puudutukset. Molemmat näistä puudutuksista ovat suositeltavia ja käyttökelpoisia myös monisynnyttäjälle. Synnytyskipu kannattaa ja pitää hoitaa tehokkaasti, hyvin hoidettu kipu edistää sekä äidin että lapsen terveyttä.

Ihmiset kokevat kivun eri tavoin eri tilanteissa. Vaikeakin synnytyskipu unohtuu monesti synnytyksen jälkeen, syntynyt lapsi ja sen mukanaan tullut ilo lievittää läpikäytyä ja palkitsee vaikeankin kokemuksen jälkeen.

Synnytyksen käynnistymisvaiheessa kipuoire on tärkeä, se viestii äidille synnytyksen alkamisesta, joten synnyttäjä osaa hakeutua turvalliseen synnytyspaikkaan. Synnytyksen jatkuessa paheneva kipu sitä vastoin saattaa olla niin äidille kuin sikiöllekin haitaksi.

Synnyttäjien välillä koettu kipu vaihtelee suuresti. synnytystilanteessa lähes 90 % ensisynnyttäjistä ja 80 % monisynnyttäjistä kokee vaikeaa tai sietämätöntä kipua ennen asianmukaista kivunhoitoa. Vain harva nainen käy läpi kivuttoman ja nopean synnytyskokemuksen ilman lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja. Ulkopuolisen on mahdotonta arvioida henkilökohtaisesti koetun kivun vaikeutta ja voimakkuutta.

Synnytyksen alkuvaiheessa eli avautumisvaiheessa kivun aiheuttajana ovat lähinnä kohdunsuun ja kohdun alakanavan avautuminen sekä kohdun supistelun aiheuttama venytys. Kipu tuntuu useimmiten särkynä ja epämiellyttävänä tuntemuksena alaselässä ja alavatsalla. Kohdunsuun auettua 3-4 cm:n verran, kohdun supistelu voimistuu ja kipu lisääntyy muuttuen terävämmäksi ja kouristavaksi. Koetun kivun alue laajenee sekä vatsalla että selässä ylös- ja alaspäin.

Ponnistusvaiheessa kipu aiheutuu kohdun supistusten yhteydessä kohdun alaosan venytyksestä. Syntyvä lapsi painaa lantion kipuherkkiä rakenteita sekä venyttää ulostulokanavaa ja välilihaa. Lisääntyvä venytys alkaa kohdistaa painetta välilihan lihaksiin ja lihaskalvot ja ihonalaiset kudokset repeytyvät. Tässä vaiheessa kipu on terävää ja se on voimakkainta alavatsalla sekä välilihan ja sukuelinten alueella. Kipua voi tuntua myös reisissä.

Istukan poistumisvaiheessa synnytyksen lopussa kipu on yleensä vähäistä.

Synnytyskipuun vaikuttavia tekijöitä

Synnytyksen fysiologiset tapahtumat eli supistusten voimakkuus ja kesto sekä kohdun ja syntyvän lapsen aiheuttaman venytyksen lisäksi monet muut tekijät. Avautumisvaihe on ensisynnyttäjällä pidempi ja sen aikana koettu kipu voimakkaampi kuin monisynnyttäjällä. Samoin ensisynnyttäjän iällä on merkitystä; vanhemman ensisynnyttäjän synnytys on kestoltaan pidempi ja sen aikana koettu kipu voimakkaampaa kuin nuorella ensikertalaisella. Synnytyksen käynnistäminen tekee synnytyksestä myös kivuliaamman kuin itsestään käynnistynyt synnytys on. Synnytyskipua lisää myös pelot, ahdistus ja epätietoisuus. Monet muutkin psyykkiset tekijät kuten se, että raskaus on ei-toivottu, lisää synnytyskipua.

Hyvä valmentautuminen synnytykseen vaikuttaa synnytykseen liittyviin pelkoihin ja antaa tietoa tulevasta tapahtumasta samalla valmistaen siihen. Ensisynnyttäjillä synnytysvalmennuksella pystytäänkin selvästi vähentämään ensisynnyttäjien synnytyskipua. Tieto sekä synnytystapahtumasta että kivunlievityksen mahdollisuuksista vähentää tulevan tapahtuman pelottavuutta ja myös tieto kivunhoitomenetelmistä vähentää itsessäänkin kipukokemusta. Monisynnyttäjillä synnytysvalmennuksen vaikutus on vähäisempi.

Osa äideistä selviää synnytyksestä hyvin pelkillä miedoilla hoidoilla tarvitsematta synnytys- tai anestesialääkärin laittamia puudutuksia. Saatuaan terveen lapsen he jatkavat elämää onnellisina ilman epämiellyttäviä muistoja synnytystapahtumasta.

Synnytyskivun vaikutuksia

Terveelle äidille ja terveelle lapselle synnytyskipu ja siihen liittyvät fysiologiset muutokset sekä äidissä että lapsessa eivät yleensä tuota ongelmia. Äidin perussairaudet tai raskauteen liittyvät ongelmat kuten raskausmyrkytys voivat kuitenkin kivun kanssa vaarantaa sekä äidin että lapsen terveyden. Näiden riskisynnytysten yhteydessä mahdollisimman tehokas synnytyskivun hoito onkin sekä äidin että syntyvän lapsen kannalta tärkeää erityisesti kivun ollessa voimakasta.

Synnytyksen yhteydessä koetun voimakkaan synnytyskivun vaikutukset eivät rajoitu pelkästään synnytystapahtumaan ja sitä seuraaviin hetkiin vaan niillä voi olla pitkäaikaisia jälkivaikutuksia äidin tunne-elämään. Hallitsematon ja voimakas kipu voi vaikuttaa äidin ja lapsen kehittyvään suhteeseen, herättää pelkoja seuraaviin raskauksiin ja synnytyksiin liittyen ja vaikuttaa myös sukupuolielämään.

Synnytyskivun lievityksessä käytettävät menetelmät

Nykylääketieteen keinoin suurimmalla osalla synnyttäjistä synnytyskipu on tehokkaasti hoidettavissa. Tehokkaimmat kivunhoitokeinot ovat selkäytimen tasolla vaikuttavat epiduraalitilaan ja selkäydinnesteeseen laitettavat puudutukset.

Äitiysvalmennus ja rentoutumismenetelmät

Psykologisten tekijöiden merkitys synnytyskivussa on suuri. Erityisesti ensisynnyttäjällä synnytysvalmennuksella voidaan merkittävästi vähentää synnytykseen liittyviä pelkoja ja myös synnytyskipua. Rentoutumismenetelmillä ja näihin kuuluvalla hypnoosilla voidaan myös merkittävästi vähentää synnytyskipua ja sen kokemista. Rentoutumismenetelmien hyödyntämiselle on eduksi, jos harjoitukset aloitetaan jo hyvissä ajoin, mieluimmin reilusti ennen raskauden puoliväliä.

Synnytystapahtuma on varsin herkkä ja siihen liittyy monenlaisia tunteita. Synnytyksen aikana henkisen tuen tarve on suuri ja siksi isän, tukihenkilön ja henkilökunnan läsnäolo ja tuki ovat tärkeitä synnytykseen liittyvän epävarmuuden ja ahdistuksen mutta myös kivunhallinnan ja kipulääkityksen tarpeen kannalta. Synnyttäjää ei tule etenkään synnytyksen aktiivivaiheessa jättää yksin.

Synnytysvalmennus ja rentoutumismenetelmät auttavat kivunhallinnassa mutta eivät yleensä riitä ainoaksi hoidoksi etenkään synnytyksen edetessä.

Stimulaatiotekniikat

Erilaisten stimulaatiomenetelmien kuten transkutaanisen hermoärsytyksen (TNS), akupunktion ja ihon alle laitettavien aqua-rakkuloiden hyvä puoli on niiden vähäiset sivuvaikutukset. Hoitomenetelmien suosia vaihtelee synnytyssairaaloittain ja niiden teho vaihtelee synnyttäjäkohtaisesti. Hoitojen on kiistanalaisesti koettu vaikuttavan lähinnä avautumisvaiheen alkuvaiheen lieviin kipuihin mutta synnytyksen edetessä niiden teho on yleensä riittämätön.

Ilokaasu ja kipulääkkeet

Avautumisvaiheen alussa ja synnytyksen edetessä muihin kivunhoitotekniikoihin yhdistettynä kipulääkkeitä ja kipulääkkeitä käytetään niiden turvallisuuden ja antotavan yksinkertaisuuden vuoksi. Ilokaasun saatavuus synnytyssaleissa on yleensä hyvä, sen annostelu ja käytön ajoitus voi olla kuitenkin hankalaa. Voimakkaiden kipulääkkeiden, lähinnä lihakseen pistettävien petidiinin ja tramadolin käyttö on mahdollista avautumisvaiheen alussa etenkin ensisynnyttäjillä. Synnytyksen loppuvaiheessa (etenkään petidiiniä) ei suositella, koska ne saattavat lamata vastasyntyneen hengitystä.

Synnytyslääkärin tekemät johtopuudutukset

Ns. parakervikaalipuudutuksessa synnytyslääkäri puuduttaa kohdun kaulakanavan. Teknisesti puudutus on yksinkertainen ja sitä voidaan käyttää avautumisvaiheessa terveille synnyttäjille, joilla on täysiaikainen raskaus ja hyväkuntoinen sikiö. Puudutus helpottaa kipua nopeasti ja se on teholtaan suhteellisen hyvä; 60 %:lle synnyttäjistä kivunlievitys on hyvä. Kipua lievittävä vaikutus on kestoltaan 90-210 minuuttia. Synnytyslääkärin laittamana sen saatavuus on yleensä varmempi kuin anestesialääkärin laittamat selkäydintasolle vaikuttavat puudutukset. Erityisen hyvin menetelmä sopii monisynnyttäjille, joilla synnytyksen kesto ja siten myös kivunlievityksen tarve ovat lyhytaikaisemmat.

Pudendaalihermon puudutus on teknisesti vaikea ja tottuneessakin käsissä puudutus onnistuu vain joka toiselle synnyttäjälle. Puudutuksen etuna on äidin ponnistuskyvyn säilyminen välilihan puutumisesta huolimatta, joten sitä voidaan hyvin käyttää ponnistusvaiheessa.

Epiduraalipuudutus

Käytetyin synnytyskivun lievittämiseen käytetyistä puudutuksista on epiduraalipuudutus. Se on kivunlievitykseltään tehokas ja soveltuu erityisen hyvin pitkän vaikutusaikansa ja hyvän tehonsa ansiosta ensisynnyttäjille ja riskisynnyttäjille. Puudutus voidaan laittaa jo avautumisvaiheessa ja se pyritään tarjoamaan synnyttäjälle hänen sitä toivoessaan. Liian aikaisin puudutusta ei kuitenkaan voi laittaa; puudutus saattaa pysäyttää synnytyksen ja lisätä myös imukuppi- ja pihtisynnytyksen tarvetta. Epiduraalipuudutus on vaikutukseltaan pitkäkestoinen ja puudutuksen kestoa voidaan jatkaa laittamalla puudutetta ja kipulääkettä selkään jätettävään muoviletkuun joko jatkuvana lääkevirtauksena pumpulla tai lisäannoksin.

Puudutuksen laiton jälkeen synnyttäjän tulisi olla kyljellään tai selällä ollessaan hieman kallellaan koska riski siihen että kohtu painaa alavartalon verisuonia kasaan kasvaa. Epiduraalipuudutuksella pyritään saamaan tehokas kivunlievitys ilman riskiä ponnistusvoiman heikkenemisestä ja verenkiertovaikutuksista. Lääkkeenä käytetään useimmiten laimeaa puudutetta jolloin lihasvoima säilyy usein riittävänä siihen että synnyttäjä voi halutessaan liikkua synnytyksensä aikana. Puudutteen kiputehoa voidaan lisätä yhdistämällä siihen voimakasta, lyhytvaikutteista kipulääkettä.

Selkään jätetyn muoviletkun kautta kipulääkitystä voidaan lisätä kivun palatessa tai hankaloituessa. Samoin tarvittaessa letkun kautta voidaan voimakkaampaa puudutetta käyttämällä aikaansaada riittävä kivunlievitys myös siinä tilanteessa että synnytys muuttuu keisarinleikkaukseksi.

Vaikka epiduraalipuudutusta käytetään eniten ensisynnyttäjien synnytyskivun hoidossa, hitaassa ja/tai kivuliaassa synnytyksessä myös monisynnyttäjälle epiduraalipuudutus on tehokas ja käyttökelpoinen kivunhoitomenetelmä.

Selkäydinnestetilaan laitettava puudutus eli spinaalipuudutus

Erittäin kivuliaassa ja nopeassa synnytyksessä spinaali- eli selkäydinnestetilaan laitettava puudutus voi olla sopivin vaihtoehto. Spinaalipuudutus soveltuu myös suunniteltuun pihti- tai imukuppisynnytykseen. Tässä puudutuksessa puudutetta ja voimakasta kipulääkettä laitetaan ohuen neulan avulla selkäydinnestetilaan. Puudutus- ja kivunlievitysvaikutus tulee hieman nopeammin kuin epiduraalipuudutuksessa ja onnistuminen varmempaa. Haittapuolena on kivunlievityksen lyhyempi kesto ja että kivun mahdollisesti palatessa puudutuksen vaikutusta ei voida toistaa ja pitkittää kuten epiduraalipuudutuksessa. Spinaalipuudutus on kestoltaan 60-120 minuuttia.

Anestesialääkärin laittamat, selkäydintasolla vaikuttavat epiduraali- ja spinaalipuudutukset voidaan myös yhdistää. Tällöin saadaan spinaalipuudutuksen nopea ja varma kivunlievitys ja kivunlievityksen tarpeen mahdollisesti pitkittyessä, lisäkipulääkitystä voidaan tarvittaessa laittaa epiduraalitilassa olevaan muoviletkuun.

Kirjallisuutta:

Kalso E. Synnytyskipu. Kirjassa: Kipu. 1993 Kustannus Oy Duodecim
Ranta P. Synnytyskivun hoitokäytäntö. Suomen Lääkärilehti 1995;50
Ranta P. Obstetrinen analgesia. Kirjassa: Anestesiologia ja tehohoito 1999 Kustannus Oy Duodecim
Ranta P. Obstetrinen analgesia. Kirjassa: Anestesiaopas 2002 Kustannus Oy Duodecim

Kipu