Tulehduskipulääkkeet

Potilasohje

Tulehduskipulääkkeiden turvalliseen käyttöön on alettu kiinnittää viime vuosina yhä enemmän huomiota. Tavallisimmat tulehduskipulääkkeiden sivuvaikutukset ovat vatsavaivat ja mahasuolikanavan vauriot (10-45 prosenttia sivuvaikutuksista). Pitkäaikaisesti tulehduskipulääkkeitä käyttävistä 25 prosentille kehittyy krooninen maha- tai pohjukaissuolen haava. Tämän sivuvaikutuksen vakavin komplikaatio on mahasuolikanavan verenvuoto. Reseptittä myytävät tulehduskipulääkkeet eivät eroa sivuvaikutusriskiltään vastaavista reseptilääkkeistä. Myös keuhkoihin tai maksaan kohdistuva haittavaikutus voi olla hengenvaarallinen. Onkin esitetty arvioita, että tulehduskipulääkkeet aiheuttavat vuosittain 200-300 kuolemaa Suomessa!

Riskiryhmät

Mahasuolikanavan vaurion riski on suurin iäkkäillä ja huonokuntoisilla potilailla, jotka ovat aikaisemmin sairastaneet mahasuolikanavan haavan tai haavavuodon. Samanaikainen kortisonihoito lisää myös haavariskiä, ja ilmeisesti sama yhteisvaikutus on masennuslääkkeistä serotoniinin takaisinottoon perustuvilla valmisteilla. Antikoagulanttihoito (esim. varfariini) lisää vuotoriskiä. Riskiä lisää myös useamman kuin yhden tulehduskipulääkkeen samanaikainen käyttö ja suuri päivittäinen tulehduskipulääkeannos.

Tulehduskipulääkkeiden välillä on myös selviä eroja riskien suhteen. Turvallisin valinta riskipotilaille on parasetamoli alle 2000 mg:n vuorokausiannoksella, sekä uudemmat kipulääkkeet kuten esimerkiksi meloksikaami, nabumetoni, sekä uuden polven koksibit. Koksibeihin kuuluvat puolestaan selekoksibi ja etorikoksibi.

Perinteisistä tulehduskipulääkkeistä turvallisimmat ovat ibuprofeeni ja diklofenaakki, joiden riskit verrattuna esimerkiksi parasetamoliin tai koksibeihin ovat vain kaksin-kolminkertaiset.

Onko tehoa?

Tulehduskipulääkkeille on ominaista kipua helpottavan vaikutuksen suhteen ns. kattovaikutus, eli teho lisääntyy vain tiettyyn rajaan saakka, joka on yleensä korkeintaan valmisteen maksimivuorokausiannos. Maksimivuorokausiannoksen ylittävä annostelu ei enää lisää kipuvaikutusta, vaan ainoastaan sivuvaikutuksia.

Tehoerot vertailukelpoisilla annoksilla ovat osoittaneet, että tehoerot eri tulehduskipulääkkeiden välillä ovat varsin pieniä, joten vaihto toiseen valmisteeseen ei yleensä tuo tilanteeseen lisää tehoa. Myöskään usean tulehduskipulääkkeen samanaikainen käyttö ei lisää kivunhoidollista tehoa, vaan ainoastaan haittavaikutuksia. Sekakäyttö saattaa koostua useasta reseptivalmisteesta tai reseptivalmisteiden ja käsikauppavalmisteiden yhdistämisestä.

Jos tulehduskipulääke, joko lääkärin ohjeistamalla tai pakkauksessa olevalla suurimmalla suositetulla annoksella, ei tuo kipuoireeseen merkittävää helpotusta, voi syynä olla kyseisen oireen taustalla olevan sairauden reagoimattomuus tulehduskipulääkkeille, kuten on esimerkiksi hermoperäisessä kivussa. Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita lievässä ja keskivaikeassa kivussa ja siten tehottomuus voi olla myös tulehduskipulääkkeen liian vaatimaton teho kivun voimakkuuteen nähden. Useimmiten vaihto toiseen tulehduskipulääkkeeseen näissä tilanteissa ei ole mielekäs, jos kokeiltua lääkettä on jo käytetty suurella tai maksimiannoksella.

Noudata ohjeita!

Turvallisessa käytössä tulehduskipulääkkeitä tulisi käyttää annettujen ohjeiden mukaisesti, vain yhdessä valmisteessa pysyen. Vanhoista valmisteista pienimmät riskit liittyvät ibuprofeeniin ja diklofenaakkiin, joita suurin osa potilaista voi käyttää varsin turvallisesti. Riskiryhmiin kuuluvilla potilailla tulisi suosia kiputeholtaan ja kuumetta alentavalta teholtaan tulehduskipulääkkeitä vastaavaa parasetamolia tai uusia koksibeja.

Omalääkärin ohjeet

Lisätietoa

Lääkärikirja: Kipu - Poliklinikka.fi

Tulehduskipulääkkeiden turvallinen käyttö - Poliklinikka.fi

Tulehduskipulääkkeet, Käypä hoito -suositus