Välikorvatulehdus

Välikorvatulehduksella tarkoitetaan välikorvassa olevan tilan äkillistä tulehtumista, johon liittyy välikorvan märkäkertymä. Välikorvatulehdus on yksi tavallisimpia lasten tulehdussairauksia, ja se rasittaa sekä perheitä että yhteiskuntaa monella tapaa. Ikävien oireiden lisäksi välikorvatulehdukset aiheuttavat mm. valvottuja öitä, poissaoloja töistä ja sairaanhoitokustannuksia.

Oireet

Välikorvatulehdusta edeltää yleensä viruksen aiheuttama nuha tai yskä. Virustulehduksen vaikutuksesta hengitysteiden limakalvot turpoavat ja alkavat erittää limaa. Myös limakalvojen värekarvatoiminta heikentyy. Näiden muutosten seurauksena nenänielusta välikorvaan kulkeva ja sitä ilmastoiva putki tukkeutuu, mikä voi aiheuttaa ali- tai ylipainetta sekä korvakipua. Joskus nielusta välikorvaan kulkeutuu bakteereita, jotka yhdessä em. ilmastointiputken toimintahäiriön kanssa voivat aiheuttaa välikorvatulehduksen. Tällöin välikorvassa on märkää, joka aiheuttaa kipua, painetta ja ohimenevän kuulon alentumisen. Muita tyypillisiä märkäkertymästä johtuvia oireita ovat nukkumis- ja syömisvaikeudet sekä pitkittyvät flunssaoireet.

Aiheuttaja

Useimmiten (n. 70 %) välikorvatulehduksen aiheuttaa bakteeri, tavallisimmin pneumokokki tai hemofilus. Virusten on arvioitu aiheuttavan korvatulehduksista noin 15 - 25 %. Ainoa keino selvittää aiheuttaja on ottaa välikorvasta näyte tärykalvon puhkaisun yhteydessä. Yleensä tämä ei kuitenkaan ole tarpeellista. Välikorvatulehdusten suurimpia syyllisiä ovat virusten aiheuttamat hengitystieinfektiot. Välikorvatulehdusriskiä nostavatkin kaikki tekijät, jotka lisäävät flunssia: päiväkoti- tai perhepäivähoito, sisarukset, vanhempien tupakointi, tutin käyttö jne.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu märkäisen nesteen toteamiseen välikorvassa. Käytännössä tämä tapahtuu katsomalla korvaan tähystimellä (otoskooppi), ja pumppaamalla korvakäytävään ilmaan. Näin voidaan todeta tärykalvon poikkeava ulkonäkö ja liikkuvuus. Tympanometri on myös tärykalvon liikkuvuutta mittaava laite, jota voidaan käyttää korvatulehdusten selvittelyissä. Se on hyvä löytämään etenkin terveitä korvia. Sillä ei voida kuitenkaan täysin korvata tähystämistä.

Hoito

Välikorvatulehduksen ensiapuun soveltuvat tavalliset lasten kipulääkkeet (ensisijaisesti parasetamoli sekä ibuprofeeni). Välikorvatulehduksilla on erittäin suuri taipumus parantua itsestään, mutta koska antibiootit nopeuttavat jonkin verran paranemista ja lisäävät parantumisen todennäköisyyttä, hoidoksi suositellaan usein antibioottikuuria. Väestötasolla antibiootit saattavat myös hieman vähentää välikorvatulehdusten harvinaisia vakavia komplikaatioita. Käytännössä välikorvatulehduksen voi aivan hyvin hoitaa pelkällä kipulääkityksellä, ja harkita antibioottikuuria tarvittaessa myöhemmin, jos paraneminen ei edisty toivotulla tavalla. Joka tapauksessa olennaisinta hoidossa on kivun lievitys ja välikorvassa olevan nesteen poistumisen varmistaminen korvakontrollissa.

Suositusten mukainen ensisijaishoito välikorvatulehduksiin Suomessa on amoksisilliini tai V-penisilliini. Muita käytettäviä lääkkeitä ovat mm. sulfa-trimetopriimi, atsitromysiini ja klaritromysiini. Käytännössä taudin pitkittyminen johtuu harvoin siitä, että määrätty antibiootti ei tehoa. Syynä on yksinkertaisesti välikorvaa ilmastoivan putken toimintahäiriön jatkuminen, mihin ei juurikaan voida vaikuttaa. Mikäli ensimmäisen kuurin teho on huono, on yleensä kuitenkin järkevää vaihtaa antibioottia, jos sen tehoa ei ole todistettu tärykalvopistolla otetulla bakteeriviljelyllä.

Antibioottikuurin kesto on nykysuosituksen mukaan kolmesta seitsemään vuorokautta. Tärykalvopisto on viime aikoina jäänyt vähäiselle käytölle, koska sen ei ole osoitettu vaikuttavan paranemiseen mitenkään. Tärykalvopiston avulla saadaan kuitenkin otettua välikorvan eritteestä viljelynäyte, jonka avulla voidaan selvittää taudinaiheuttajabakteeri ja valita varmasti tehoava antibiootti. Tärykalvopiston tekeminen voi olla perusteltua myös silloin, kun tärykalvo on hyvin pullottava ja sen puhkeaminen siten todennäköistä.

Seuranta

Mikäli oireilu jatkuu lääkityksestä huolimatta noin 3-5 vuorokautta kuurin aloittamisen jälkeen, on hyvä käydä uudestaan lääkärillä tarkistuttamassa välikorvan tilanne. On hyvä kuitenkin ymmärtää, että vaikka välikorvatulehdus olisikin paranemassa, sitä edeltäneen virustulehduksen oireet (nuha, yskä, kuume) voivat jatkua. Viruksiinhan antibiootit eivät tehoa.

Välikorvatulehduksen jälkeen suositellaan jälkikontrollin tekemistä noin 4-6 viikon kuluttua lääkekuurin aloittamisesta. Kontrollissa varmistetaan, että tulehduksen yhteydessä välikorvaan kertynyt, kuuloa heikentävä neste poistuu.

Yleisyys

Arvioidaan, että noin kolmannes lapsista ei sairasta ainoatakaan välikorvatulehdusta, kolmannes sairastaa muutamia ja kolmannes joutuu korvakierteeseen, eli sairastaa toistuvia välikorvatulehduksia.

Ennuste

Välikorvatulehduksen ja sen jälkeisen nesteilyn aikana lapsi kuule tavallista huonommin, mikä joidenkin tutkimusten mukaan voi vaikuttaa kielelliseen kehitykseen ja näkyä ainakin väestötasolla oppimistuloksissa vielä kouluiässäkin. Kuulon turvaamiseksi ja kuulon vaihtelun välttämiseksi toistuvia välikorvatulehduksia sairastaville suositellaan nesteilyn estävien tärykalvoputkien asettamista. Ne myös vähentävät jonkin verran välikorvatulehdusten ilmaantumista. Joka tapauksessa korvakierre loppuu käytännössä lähes aina ilman hoitoakin muutaman vuoden ikään mennessä. Välikorvatulehduksen vakavat komplikaatiot, kuten tulehduksen leviäminen kallon luulokerostoihin, ovat erittäin harvinaisia.

Linkit

Äkillinen välikorvatulehdus, Käypä hoito –suositus http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi31050

Toistuvat välikorvantulehdukset 


Infektiofoorumi - korvatulehduksista ja muistakin ylähengitystieinfektioista 


Lastenlääkäri.com 


Välikorvan tulehdus - ReutersHealth (engl.) 


Korvatulehdukset - MedlinePlus

Viitteet

Äkillisen välikorvatulehduksen hoitosuositus 09.09.1999 Heikki Puhakka, Erik Hagman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Jussi Jero, Pekka Karma, Marjukka Mäkelä, Olli Ruuskanen, Sirpa Sairanen

Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 4.8.2010.