Keliakialla yhteys hermostollisiin ja psykiatrisiin häiriöihin

Julkaistu 17.01.2010

Uuden tutkimuksen mukaan keliakiapotilaille voi kehittyä hermostollisia ongelmia, vaikka he noudattaisivat tiukasti gluteenitonta ruokavaliota. Monilla keliaakikoilla esiintyy migreeniä ja rannekanavaoireyhtymää.

Tutkimustulosten mukaan 35 prosentilla tutkituista potilailla oli psykiatrisia ongelmia, kuten masennusta, persoonallisuuden muutoksia tai psykoosia.

Potilaista 26 % koki liikkeiden koordinaation häiriöitä eli ataksiaa. Pikkuaivoataksiaa esiintyi 6 % prosentilla potilaista, kuten myös tasapainoaistin häiriöitä.

Keliaakikot kärsivät asento- ja käyntiongelmista, sekä tunnottomuudesta ja heikentyneistä nilkan reflekseistä.

”Asentohäiriöt keliakiassa eivät johdu ainoastaan pikkuaivoataksiasta, vaan myös asento- ja liikeaistin tai tasapainoaistin häiriöistä. Neurologisia ongelmia voi kehittyä gluteenittoman ruokavalion tiukasta noudattamisesta huolimatta,” raportoivat lääkäri Katrin Bürkin johtamat saksalaistutkijat Marburgin yliopistosta.

Vajaalla kolmanneksella esiintyi migreeniä, mutta gluteenittoman ruokavalion aloittaminen vähensi kohtausten tiheyttä ja voimakkuutta. Viidesosalla potilaista oli rannekanavaoireyhtymä. Epilepsiaa tutkijat sen sijaan havaitsivat odotettua vähemmän, ja motoriset ongelmat olivat myös harvinaisia. Virtsarakon toimintahäiriö oli 14 prosentilla.

Tutkimusaineistona oli 72 potilasta, joiden sairaus oli varmennettu biopsialla.

Keliakiapotilaiden hermostollisiin häiriöihin johtavia mekanismeja ei vielä tunneta. Muun muassa foolihapon ja E-vitamiinin puutoksilla on arveltu olevan osuus häiriöiden synnyssä, mutta korvaushoidolla ei ole yleensä saavutettu oireiden lieventymistä.

”Neurologisten oireiden esiintyvyys keliakiassa on silmiinpistävää, ja sitä täytyy pitää enemmän kuin satunnaisena. Potilaiden gluteeniton ruokavalio oli lievittänyt suolisto-oireita, mutta ei ollut estänyt neurologisten vajausten kehittymistä,” tutkijat huomauttavat. Kliinisen vaihtelun takia he pitävät todennäköisenä, että monet erilaiset patogeeniset tekijät vaikuttavat häiriöiden kehittymiseen.

Lähde: MedScape