Ihmisen hiukset eivät kasva jatkuvasti, vaan niiden normaaliin kasvun
kiertoon kuuluu noin 2-6 vuotta kestävä kasvukausi, jota seuraa noin 3-4
kuukauden mittainen lepokausi, jonka aikana hius putoaa pois. Hiuksista noin 85
prosenttia on kasvuvaiheessa ja noin 15 prosenttia lepovaiheessa. Normaalisti
kierron seurauksena noin 70-100 hiusta irtoaa päivittäin. Toisinaan hiuksia
saattaa irrota enemmän joko paikallisesti tai läiskittäisesti.
Hiustenlähdön yleisin muoto on androgeneettinen eli miestyyppinen
kaljuuntuminen, ja seuraavaksi yleisimmät ovat akuutti ja krooninen
telogeeninen (syynä esim. stressi) tukanlähtö ja pälvikalju. Lähes kaikki suomalaiset, niin miehet kuin
naisetkin, kaljuuntuvat miestyyppisesti. Varsin tehokkaita hoitokeinoja ovat
paikallishoito minoksidiililiuoksella tai finasteridi-tabletti suun kautta otettuna. Kaljuuntumista
voidaan korjata myös kosmeettisen kirurgian avulla.
Lyhytaikaista akuuttia telogeenistä tukanlähtöä ei tarvitse hoitaa, vaan se
korjaantuu lopulta ajan kanssa itsekseen hiustenlähtöä aiheuttavan tekijän
poistuessa. Krooninen telogeeninen tukanlähtö on keski-ikäisten naisten tauti.
Pälvikalju taas on ilmeisesti autoimmuunitauti, ja siinä hiukset kasvavat vuoden kuluessa
takaisin joko osittain tai kokonaan lähes kaikille. Paikallinen steroidihoito
on turvallinen hoito, josta on vähäistä hyötyä.
Ihmisellä hiusten lämmittävä merkitys on hyvin vähäinen, psykologinen merkitys
sitäkin suurempi. Pohjoismaalaiset miehet ovat yleensä huolestuneita hiusten ja
karvojen vähäisyydestä, tummat etelämaalaiset naiset taas niiden runsaudesta.
Miestyyppinen kaljuuntuminen
Miestyyppisessä tukanlähdössä hiukset tavallisesti harventuvat ensin ohimoilta
ja päälaelta (kuva) ja niiden tilalle tulee villamaista karvoitusta.
Tämäntyyppinen hiustenlähtö on suomalaisessa perimässä niin tavallinen, sitä
esiintyy jossain määrin miltei kaikilla miehillä ja yli 50-vuotiailla naisilla
(kuva). Selvää kaljuuntumista on todettavissa joka toisella
50-vuotiaalla miehellä.
Androgeenisen kaljuuntuminen on seurausta miessukupuolihormoneiden ja
perinnöllisen taipumuksen yhteisvaikutuksesta. Naisilla kaljuuntumisen
taustalla voi olla munasarjojen monirakkulatauti, ja siihen voivat vaikuttaa
niin mies- kuin naissukupuolihormonit. Tyypillisen etenemisen ja ilmiasun
lisäksi diagnoosiin pääsemiseksi ei yleensä tarvita koepalaa päänahasta tai
laboratoriotutkimuksia, mutta jos hedelmällisessä
iässä olevalla naispotilaalla on esiintynyt kuukautishäiriöitä,
gynekologinen tutkimus ja joskus hormonimääritykset ovat aiheellisia.
Androgeenisen kaljuuntumisen lääkehoito
Päivittäinen pesu on tärkeää, sillä kaljuuntuvien miesten ja naisten päänahka
on useimmiten liian rasvainen ja he potevat ns. taliköhnäihottumaa. Yksinkertaisin hoitokeino on päänahan
pesu ketokonatsolia (hiivasienilääke) sisältävällä sampoolla 1-2
kertaa viikossa ja tavallisella sampoolla suoritettava pesu kaikkina muina
viikonpäivinä.
Finasteridi on toimiva lääke miestyyppisen kaljuuntumisen
hoidossa, vaikka sen pääasiallinen käyttöaihe onkin eturauhasen hyvänlaatuinen
liikakasvu, tosin suurempina annoksina. Se estää testosteronin muuttumisen
aktiiviseen muotoonsa. Valtaosalla lääkkeen käyttäjistä hiustenlähtö ainakin
pysähtyy, hiukset paksuuntuvat, ja myös uusia hiuksia saattaa kasvaa menetettyjen tilalle.
Niin finasteridi kuin minoksidiilikin näyttäisivät olevan tehokkaampia
ensisijaisesti päälaelta kaljuuntuville kuin ohimoilta kaljuuntuville. On myös
näyttöä siitä, että finasteridin yhdistäminen minoksidiiliin olisi pelkkää
finasteridihoitoa tehokkaampi vaihtoehto. Finasteridilla ei ole todettu
merkittäviä haittoja, mutta harvoin käyttäjillä voi esiintyä seksuaalitoiminnan
häiriöitä, kuten alentunutta seksuaalista halukkuutta. Oire kuitenkin
korjaantuu nopeasti mikäli lääkitys lopetetaan. Lääkityksen tulokset näkyvät
3-6 kuukauden kuluttua ja hoitoa tulee jatkaa pysyvästi, sillä tilanne palaa
lähtötasolle 9-12 kuukauden kuluessa lääkityksen lopetuksesta. Finasteridi
soveltuu vain miesten adrogeneettisen hiustenlähdön hoidoksi.
Toinen hoitokeino on 2- tai 5-prosenttinen minoksidiililiuos, joka laajentaa ihoverisuonia, mutta
muuten sen vaikutusmekanismia ei tunneta tarkasti. Lääke auttaa parhaiten alle
35-vuotiailla, joilla tukka lähtee etenkin päälaelta. Se on toimiva lääke myös
naisille, jotka kaljuuntuvat miestyyppisesti. Käytön aloittamisen jälkeen tehon
huomaa noin neljässä kuukaudessa. Tutkimusten mukaan noin 50 %:lla käyttäjistä
esiintyy merkittävää hiusten uusiokasvua. Minoksidiililiuosta tulee käyttää
kahdesti päivässä jatkuvasti, sillä uudet hiukset irtoavat puolessa vuodessa
hoidon lopettamisen jälkeen. Lääkkeen haittapuolina ovat korkeahko hinta ja
hiusten tahmaantuminen. Minoksidiilia saa apteekista myös ilman reseptiä.
Akuutti ja krooninen telogeeninen
hiustenlähtö
Tämän
tukanlähdön muoto on varsin tavallista esimerkiksi ehkäisypillereiden käytön
lopettamisen ja synnytyksen jälkeen. Tukanlähtö on tavallista myös vakavan
tulehdussairauden tai voimakkaan stressin jälkeen. Hiusten irtoaminen loppuu
kuitenkin ilman hoitoa muutamassa kuukaudessa, ja hiuksia ilmaantuu
normaalimäärä muutamien viikkojen kuluessa. Täten tarkemmat tutkimukset ovat
tarpeettomia.
Kroonisessa telogeenisessä tukanlähdössä hiuksia alkaa irrota äkillisesti ilman
selvää syytä. Samalla hiusten läpimitta pienentyy. Hiuksia irtoaa vaihtelevasti
vuosien mittaan, eniten ohimoilta kuten miestyyppisessä kaljuuntumisessa. Tämä
on miltei yksinomaan keski-ikäisten ja vanhempien naisten vaiva. Kroonisen
telogeenisen tukanlähdön ja pälvikaljun erottaminen toisistaan on usein
vaikeaa, mutta pälvikaljussa hiuksia lähtee lyhyessä ajassa selvästi enemmän.
Pitkällä aikavälillä hiukset harvenevat pysyvästi, mutta välillä hiukset
saattavat lisääntyäkin. Koska kilpirauhassairaudet aiheuttavat joskus tämän
tyyppistä kaljuuntumista, kroonista telogeenistä hiustenlähtöä potevilta
tarkistetaan usein kilpirauhasarvot verikokein. Valitettavasti hoitoyrityksistä
ei juuri ole apua.
Pälvikalju
Pälvikaljussa hiukset lähtevät läiskittäin, läiskien koon vaihdellessa parista
millimetristä muutamaan senttiin (kuva). Pälvikaljua pidetään autoimmuunitautina, ja joskus
se liittyy muihin autoimmuunitauteihin, kuten reumatauteihin ja kilpirauhasen
tulehdukseen. Useimmilla potilailla on lisäksi atooppista taipumusta.
Pälvikalju liittyy mahdollisesti myös stressiin. Se on myös osittain periytyvä.
Pälvikaljussa hiustenlähtö loppuu yleensä ilman hoitoa muutamassa kuukaudessa
ja hiukset kasvavat yleensä vuoden kuluessa takaisin joko kokonaan tai
osittain. Huonon ennusteen merkkejä ovat nuori ikä, nopea hiustenlähtö, suuret
läiskät tai hiustenlähtö koko päästä sekä taudin esiintyminen suvussa.
Hoidossa käytetään paikallisesti ärsyttäviä kemikaaleja,
paikalliskortikosteroideja, UV-valoa, minoksidiililiuosta, voimakkaita
kosketusallergeeneja, ihonsisäisiä kortikosteroidiruiskeita tai suun kautta
otettavia steroideja. Hoidon
kesto ja tulokset vaihtelevat, ja sivuvaikutuksina voi esiintyä mm. ihon
surkatumista. Suun kautta otettavia steroideja käytetään lääkärin harkinnan mukaan vain silloin, jos hiuksia lähtee runsaasti koko pään alueelta.
Tämä hoito voi pelastaa potilaan peruukkivaiheelta, mutta taudin lopulliseen
kuvaan sillä ei ole merkitystä - hiukset kasvavat takaisin ilman steroidejakin,
jos ovat kasvaakseen.
Muut kaljuuntumista aiheuttavat syyt
Useat lääkkeet aiheuttavat hiustenlähtöä, joka onneksi parantuu itsekseen lähes
aina. Näitä lääkkeitä ovat etenkin solunsalpaajat sekä psoriasiksen hoitoon
käytetty asitretiini, mutta lievää hiustenlähtöä on kuvattu myös mm. eräiden suun kautta otettavien sienilääkkeiden käytön
yhteydessä.
Aliravitsemus (teollisuusmaissa lähinnä vanhukset ja laihduttajat) heikentää
hiusten kasvua ja voi aiheuttaa tukanlähtöä.
Kilpirauhasen vajaatoiminnassa iho on harmaa, kuiva ja
kimmoton, jolloin tukka harvenee. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä
tulee määrittää seerumin tyreotropiinipitoisuus.
Poninhäntä
ja muu kiristävä kampaus harventaa hiuksia etenkin ohimoilta, kuten myös
jatkuva liiallinen hiusten käsittely ja vetäminen. Myös päänahkaa arpeuttavat
sairaudet ja vammat aiheuttavat paikallista tukanlähtöä.
Kirurgiset hoitomuodot
Leikkaushoitoa käytetään lähinnä miestyyppisessä ja arpeuttavassa
kaljuuntumisessa. Päänahkaa voidaan venyttää ja kalju alue poistaa tai voidaan
myös siirtää karvaista ihoa (esimerkiksi niskasta) kaljuun kohtaan. Siirretyt
hiukset pysyvät niin kauan kuin ne pysyisivät alkuperäisessä paikassaankin.
Linkit
Verkkoklinikka.f: Hiustenlähtö
Tohtori.fi: Hiustenlähtö
Terveyskirjasto: Hiustenlähtö
Therapia Fennica: Päänahka ja hiukset
Viitteet
Hannuksela Matti, Katsaus, Aikakauskirja Duodecim 2000;116(7):729-35
Lääkärin tietokannat, Duodecim 2002
Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 23.9.2010.
