Lonkan nivelrikko

Lonkan nivelrikko kehittyy useimmiten ikääntymisen myötä useimmiten tuntemattomasta syystä. Se on koko nivelen sairaus, ja muutoksia voidaan nähdä nivelrustossa, luussa, nivelkalvossa ja ympäröivissä lihaksissa. Vähitellen syntyvät luun ja niveltä ympäröivien rakenteiden muutokset sekä niveltulehdus, jotka aiheuttavat kipua. Lopulta rustopinta rikkoutuu ja rusto häviää pois nivelpinnoilta. Nivelpintojen kuluminen kuuluu normaaliin ikääntymiseen, ja sairaudesta puhutaan silloin, kun muutokset etenevät tavallista nopeammin ja aiheuttavat oireita. Riskitekijät, kuten ylipaino, sairaudet ja lonkan seudun vammat voivat edesauttaa sairastumista.

Oireet

Lonkan nivelrikon merkittävin oire on kipu. Kipu voi olla paikallista, reiden etupinnan seudussa tuntuvaa jomotusta, mutta se usein säteilee selkään ja polveen. Kipu on aluksi pahinta rasituksessa, mutta levätessä se lievittyy. Lonkan lepokipua ja yöllistä särkyä alkaa esiintyä taudin edetessä.

Kipujen lisäksi lonkan nivelrikon tyypillinen oire on niveljäykkyys, jota esiintyy erityisesti aamuisin. Nivelrikko rajoittaa myös toimintakykyä, ja päivittäinen liikkuminen – kävely sekä tasamaalla että rappusissa, istuuntuminen, pukeutuminen – vaikeutuu. Pitkälle edetessään nivelrikko aiheuttaa lonkan liikeratojen menetystä, jolloin erityisesti lonkan sisään kierto ja sivulle vienti vaikeutuvat.

Oireille on tyypillistä aaltomainen vaihtelu. Kivuliaammassa vaiheessa nivelessä saattaa esiintyä turvotusta, kuumotusta ja nivelen liikuttaminen ja kuormittaminen voi tehdä kipeää. Akuuttia vaihetta seuraa rauhallisempi vaihe, jolloin nivel voi olla oireeton pitkänkin aikaa.

Aiheuttaja

Useimmiten lonkan nivelrikon aiheuttajaa ei tunneta. Taustalla voivat olla synnynnäiset sairaudet, lonkan seudun vammat tai jokin reumatauti. Perinnöllisyydellä on osansa useampaan niveleen kohdistuvassa nivelrikossa. Ylipaino on merkittävä lonkan nivelrikkoa aiheuttava tekijä: 40-vuotiaan lieväkin ylipaino voi kaksinkertaistaa riskin saada myöhemmin nivelkuluma. Myös tiettyjen ammattien ja huippu-urheilun aiheuttama runsas fyysinen rasitus voi edesauttaa nivelrikon syntymistä.

Diagnoosi

Lonkan nivelrikon diagnoosi tehdään potilaan kuvailemien tyypillisten oireiden, tutkimuslöydösten ja röntgenkuvan pohjalta. Nivelrikko voi aiheuttaa potilaalle liikerajoitteita ja lonkkaa liikuteltaessa voi kuulua ritinää. Laboratoriotutkimukset eivät auta lonkan nivelrikkoa epäiltäessä, mutta niiden avulla voidaan sulkea pois muita sairauksia. Tarvittaessa lonkasta voidaan ottaa myös magneettikuva kuvauslöydösten täydentämiseksi.

Hoito ja seuranta

Lonkan nivelrikkoon ei ole ennalta ehkäisevää hoitoa. Sairastumisriskiä voi kuitenkin pienentää hoitamalla mahdolliset lonkkanivelvammat huolella ja harrastamalla kohtuullista säännöllistä liikuntaa etenkin kasvuiässä. Ylipaino (painoindeksi yli 25) sekä nivelen liiallisen kuormituksen välttäminen ehkäisee oireiden ilmaantumista. Nivelrikkoa parantavaa hoitoa ei myöskään ole olemassa.

Nivelrikon hoidon tavoitteena on kivun hallinta ja lieventäminen, toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen sekä sairauden pahenemisen estäminen. Hoidon alkuvaiheessa hyvä potilasohjaus ja sairaudesta informointi on tärkeää. Toimintakykyä pidetään yllä fysioterapialla ja nivelten liikuntahoidolla, esimerkiksi venyttelyllä ja lihaskuntoharjoittelulla. Yleiskuntoa tulee myös harjoittaa säännöllisesti, ja sopivia lajeja ovat muun muassa kävely, pyöräily, vesijumppa ja hiihto. Ylipainoisilla potilailla ensimmäinen hoitomuoto on laihduttaminen. Kylmähoidolla voidaan helpottaa kipuja, mutta se ei varsinaisesti paranna nivelrikkoa. Yksilöllisesti suunnitellut tuet ja erilaiset apuvälineet helpottavat nivelrikkopotilaan elämää ja parantavat toimintakykyä.

Nivelrikon oireita voidaan lievittää lääkehoidolla, mutta sekään ei varsinaisesti paranna sairautta. Lääkehoito on yksilöllistä ja sitä tulee käyttää tarpeen mukaan. Nivelrikon oirekuva on usein aaltoileva, niinpä myös kipulääkkeiden tarve vaihtelee. Ensisijainen lääke on turvallinen parasetamoli. Jos sen vaikutus ei ole riittävä, voidaan sen rinnalle lisätä jokin tulehduskipulääke. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin ruuasulatuskanavan oireiden, kuten närästyksen ja haavaumisen, riski. Ellei parasetamolilla ja tulehduskipulääkkeillä saavuteta riittävää tehoa, voidaan nivelrikkokipua hoitaa opioidella, esimerkiksi tramadolilla ja kodeiinilla. Suun kautta otettavan lääkityksen lisäksi kipua voidaan lievittää paikallisilla ihon läpi imeytyvillä tulehduskipulääkevoiteilla.

Uusimpia nivelrikon hoitoon tarkoitettua lääkkeitä ovat glukosamiinit, jotka vaikuttavat nivelen rustopintaan. Tutkimusnäyttö glukosamiinien tehosta on ristiriitaista. Osa potilaista on kuitenkin hyötynyt glukosamiineista, joten lääkitystä kannattanee kokeilla.

Lonkan nivelrikkoa voidaan hoitaa myös leikkaamalla. Tällöin vaihtoehtoina on joko nivelen säilyttäminen tai sen korvaaminen tekonivelellä. Niveltä säilyttävä menetelmässaä, osteotomiassa, luu katkaistaan ja luudutetaan uuteen asentoon. Osteotomiaa käytetään erityisesti silloin, kun lonkassa on virheasento, ja sen tavoitteena on muuttaa lonkan kuormitusolosuhteita ja ennaltaehkäistä nivelrikon pahentumista. Lonkan nivelrikon hoidossa on myös käytetty artroskopiaa eli tähystystä, mutta sen vaikuttavuudesta ei ole tutkimusnäyttöä.

Tekonivelleikkaukselle ei ole määritetty tiettyä ajankohtaa, ja leikkauksen ajankohta arvioidaan aina yksilöllisesti ottaen huomioon potilaan oirekuvan hankaluus sekä leikkauksen riskitekijät. Kuitenkin nivelrikkoa hoidetaan aina alkuvaiheessa lääkkeillä ja liikuntaharjoitteilla ennen kuin harkitaan leikkaushoitoa.

Leikkaus on yleensä aiheellinen, kun lonkassa ilmenee lepokipua ja kipu häiritsee normaalia elämää. Tekonivelleikkaus poistaa usein kivut kokonaan, ja nivelen toiminta palautuu normaalisti. Parhaat leikkaustulokset saavutetaan, kun leikattavan potilaan yleisvointi on yhä eivätkä oireet ole ehtineet hankaloitua liiaksi. Leikkauksella ei ole kiire, mutta se olisi suotavaa tehdä pikaisesti, jos potilaan oireet ovat hyvin hankalat tai jos potilaalla on lonkkamurtuman vaara. Tekonivelen valintaan vaikuttaa muun muassa potilaan ikä, yleinen terveys ja fyysinen aktiviteetti. Tekonivel ei ole ikuinen, vaan sen käyttöikä on noin 15-20 vuotta.

Lonkan nivelrikko on etenevä sairaus, joka vaatii säännöllistä seurantaa. Oirekuvan hankaloituessa tai hoidon käydessä riittämättömäksi on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Tekonivelleikkauksen jälkeen on käytävä säännöllisesti kontrollikäynneillä.

Yleisyys

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Suomalaisilla lonkan nivelrikon esiintyvyys on noin 5-6 % luokkaa. Lonkan nivelrikon esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä: alle 45-vuotialla nivelrikko on harvinainen, mutta yli 75-vuotiaista 20 % sairastaa lonkkanivelrikkoa.

Perinnöllisyys

Lonkan nivelrikon taustalla saattaa olla useita sairastumiselle altistavia geenejä. Niiden vaikutuksesta nivelrusto voi olla alttiimpi muille vaaratekijöille, kuten vammoille, virheasennoille ja rasitukselle. Sen sijaan useampaan niveleen kohdistuva, niin sanottu yleinen nivelrikko, on usein perinnöllinen.

Ennuste

Nivelrikkoon ei tunneta parantavaa hoitoa, ja se on etenevä sairaus. Suurin osa potilaista tulee toimeen nivelrikon kanssa lääkityksen, kuntoilun ja painonhallinnan avulla. Mikäli sairaus kuitenkin etenee niin pitkälle, että siitä on päivittäisissä toimissa suurta haittaa ja kivut ovat huomattavat, ainoa parantava hoito on keinonivelleikkaus.

Lähteet:

Polvi- ja lonkkanivelrikon hoito  Käypä hoito -suositus:, 2007. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä.

Viroilainen P. Lonkka-artroosin hoito. Suomen Lääkärilehti, 20/08.

Arokoski, Malmivaara ym. Polvi- ja lonkkanivelrikon hoito. Aikauskirja Duodecim, 14/07.

Arokoski, Mäkitervo ym. Polvi- ja lonkkanivelrikon konservatiivinen lääkketön hoito. Suomen lääkärilehti 4/2004.