Lasten virtsatieinfektiot on tutkittava ja hoidettava hyvin

Virtsatieinfektio (VTI) on hengitystieinfektioiden jälkeen tavallisin lasten infektiosairaus. Se on syynä noin kymmenesosaan lasten päivystyskäynneistä. VTI:n esiintyminen on suurimmillaan alle vuoden iässä, jolloin mahdollisten rakennepoikkeavuuksien aiheuttama lisääntynyt riski tulee esiin. Ennen 6 kk ikää sairastuneista 2/3 on poikia, mutta myöhemmin VTI on lähinnä tyttöjen tauti, koska heillä virtsaputken lyhyys ja sijainti suosivat bakteerien pääsyä virtsarakkoon. Virtsatieinfektio on siis nouseva infektio, jossa lapsen omasta suolistobakteerikannasta peräisin olevat bakteerit nousevat virtsateihin. Joskus bakteerit voivat kulkeutua virtsarakosta munuaisiin nousevan takaisinvirtauksen kuljettamana edelleen munuaistasolle.

Oikein otettu virtsanäyte on hoidon ja seurannan perusta

Virtsatieinfektion epäily herää tyypillisten oireiden ilmaantuessa. Näitä ovat kuume ilman hengitystieinfektiota, tiheävirtsaisuus, kirvely virtsatessa, uudelleen alkanut kastelu ja vatsakipu. Erityisesti pienillä imeväisillä oireet voivat olla epämääräisiä, kuten ärtyisyys, käsittelyarkuus, oksentelu ja ruokahaluttomuus. Varsinainen diagnoosi tehdään virtsaviljelyn perusteella. Diagnoosiin tarvitaan kaksi mahdollisimman puhtaasti otettua näytettä, joissa kasvaa sama bakteeri. Vauvoilla näyte otetaan yleensä pissapussilla tai –tyynyllä. Leikki-ikäisillä lapsilla voidaan saada hyvä keskivirtsanäyte esimerkiksi sijoittamalla näytekuppi potan etuosaan. Varsinkin poikkeavat pussi- ja tyynynäytteet pitäisi väärien, jatkotutkimuksiin johtavien diagnoosien välttämiseksi pyrkiä varmistamaan rakkopunktiolla. Se on teknisesti helppo ja lapselle vaaraton toimenpide.

Imeväisten ja vakavammin oireilevien (korkea kuume, yleistilan lasku) virtsatieinfektiopotilaiden hoito aloitetaan sairaalassa, muuten antibioottihoito voidaan toteuttaa suun kautta kotonakin. Hoidon loputtua virtsan puhdistuminen varmistetaan kontrollinäytteellä. Virtsatieinfektioilla on taipumus uusiutua. Noin 30 % saa ainakin yhden uusintainfektion. Näistä lähes 90 % tulee muutaman kuukauden sisällä ensimmäisestä infektiosta, minkä vuoksi virtsateiden rakennetutkimukset kannattaa tehdä pian.

Hoidon ja seurannan tarkoituksena on estää munuaisvaurioita

Noin kolmasosalla VTI:n sairastaneista on jokin rakenteellinen tai toiminnallinen poikkeavuus, mitä nuorempi lapsi on, sitä todennäköisemmin. Lähes puolet näistä poikkeavuuksista vaatii toimenpiteitä, yleensä estolääkityksen. Siksi kaikille lapsille tehdään ensimmäisen tulehduksen jälkeen munuaisten ja virtsateiden ultraäänitutkimus. Mikäli lapsella on virtsatieinfektioita ja merkittävä virtsan takaisinvirtaus, hänellä on riski saada munuaisarpia, jotka voivat ajan kuluessa johtaa pysyviinkin munuaisongelmiin. Riski arpien kehittymiseen on merkittävä erityisesti pienillä lapsilla. Tämän vuoksi kaikille alle 2-vuotiaille ja niille, joilla ultraäänessä on jotain poikkeavaa, tehdään heti ensimmäisen VTI:n jälkeen virtsateiden takaisinvirtaustutkimus varjoaineella.

Mikäli virtsatieinfektiot uusiutuvat usein, tai lapsella on merkittävä takaisinvirtaus tai muu tulehduksille altistava rakennepoikkeavuus, hänelle aloitetaan antimikrobiestolääkitys. Sitä jatketaan, kunnes takaisinvirtaus tai muu riskejä lisännyt tekijä on lapsen kasvun myötä korjaantunut. Tavoitteena on siis ehkäistä sekä ikäviä oireita että munuaisten vaurioitumista.

Virtsatietulehdukset