Eteisvärinä - yleisin sydämen rytmihäiriö

Tavallisesti sydämen eteisen sinussolmuke tahdistaa sykkeen. Syke on ihmisen levätessä harva ja nousee rasituksen aikana vähitellen.

Eteisvärinässä sydämen eteisten sähköinen toiminta häiriintyy siten, että sinussolmuke ei tahdista sydäntä, vaan eteiset supistelevat hyvin nopeasti ja tehottomasti. Eteisten värisevän, poikkeavan toiminnan vuoksi sydämen kammiot supistelevat epätasaisesti ja usein nopeasti. Ilman hoitoa syketaso on tavallisesti 100-160 minuutissa.

Eteisvärinä voidaan todeta tavallisesta sydänfilmistä (EKG). Sydänfilmin perusteella voidaan määritellä, onko kyseessä tavallinen eteisvärinä (flimmeri) vai sille läheistä sukua oleva eteislepatus (flutteri).

Eteisvärinä ilmaantuu joskus ilman erityisiä altistavia tekijöitä, mutta voi liittyä moniin sairauksiin. Tällaisia sairauksia ovat sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine, diabetes, sydämen vajaatoiminta ja läppäviat. Myös kilpirauhasen liikatoiminta altistaa eteisvärinälle. Eteisvärinä on harvinainen alle 40 vuoden iässä. Eteisvärinän esiintyvyys suurenee iän myötä siten, että noin 5 prosentilla 60-vuotiaista ja lähes puolella 80-vuotiaista on eteisvärinä.

Onko eteisvärinä vaarallinen

Eteisvärinä ei ole yleensä henkeä uhkaava. Jos syketaso ei ole kovin nopea, eteisvärinä ei välttämättä aiheuta oireita. Nopea syketaso voi saada aikaan tykytyksen tunnetta, rintakipua, huimausta, poikkeavaa hengästymistä rasituksessa ja joskus levossakin.

Jos sydämen vajaatoimintaa sairastava saa eteisvärinän, voi vajaatoimintaoireisto pahentua nopeasti. Eteisten värisevä, heikko supistuminen altistaa verihyytymän synnylle. Verihyytymä voi lähteä liikkeelle eteisestä ja saada aikaan veritulpan esimerkiksi aivovaltimoon. Lisääntyneen veritulppariskin takia eteisvärinäpotilaan on yleensä syytä käyttää veren hyytymistä estävää lääkitystä.

Miten eteisvärinää hoidetaan

Kun eteisvärinä on todettu, aloitetaan yleensä kammioiden nopeaa rytmiä hidastava lääkitys, ensisijaisesti beetasalpaajalla tai digoksiinilla. Jos eteisvärinä aiheuttaa oireita tai huomattavaa haittaa terveydelle, voidaan tehdä rytminsiirto (kardioversio) lääkkein tai sähköisesti. Ennen rytminsiirtoa aloitetaan tarvittaessa veren hyytymistä estävä lääkitys.

Rytminsiirron jälkeen voidaan käyttää eteisvärinää estävää lääkitystä, esimerkiksi beetasalpaajaa. Rytmihäiriölääkkeiden käyttö edellyttää seurantaa sivuvaikutusriskin vuoksi.

Jos eteisvärinä ei aiheuta hankalia oireita, ei rytminsiirtoa ole aina tarpeen yrittää. Tällöin syke pidetään sopivan rauhallisena lääkehoidolla. Tähän voidaan käyttää beetasalpaajaa ja digoksiinia.

Joskus eteisvärinä aiheuttaa hyvin hankalia oireita lääkehoidosta huolimatta. Erityistilanteissa saattaa silloin olla mahdollista hoitaa tilannetta sydämen sisäisellä katetrihoidolla tai leikkauksella.

Sekä kohtauksittaisessa että pysyvässä eteisvärinässä arvioidaan veren hyytymistä estävän hoidon (antikoagulanttihoito) tarve. Tavallisesti aloitetaan varfariinihoito (Marevan), joskus aspiriini. Marevan-hoidon teho ja sopiva annostelu määritetään TT-INR -verikokeen perusteella.

Lue lisää:

Lääkärikirja: Eteisvärinä - Poliklinikka.fi

Hae tietoa eteisvärinästä