Sydäninfarkti

Sydäninfarkti on hyvin yleinen kuolinsyy. Se on sepelvaltimon tukkeumasta johtuva paikallinen sydänlihaskuolio. Sydäninfarkti johtuu lähes aina sepelvaltimotaudista. Tärkein oire on pitkittynyt rintakipu. Rintakipuilu onkin tärkeä diagnoosin kulmakivi, lisäksi tarvitaan tarkentavia tutkimuksia. Sydäninfarktin hoidossa tärkeintä on hoidon aloittaminen mahdollisimman aikaisin. Noin puolet sydäninfarktipotilaista menehtyy. Sairastumisen riskiä voi vähentää elämäntavoilla.

Oireet

Infarktia edeltävinä päivinä on usein rasitusrintakipua. Myös selittämätön uupumus voi edeltää infarktia.

Itse sydäninfarktin selkein oire on pitkittynyt rintakipu. Kipu voi olla puristavaa, painavaa tai vannemaista. Se on yleensä ankaraa ja samanlaisena jatkuvaa. Rintakipu voi säteillä kaulalle, hartioihin, olkavarsiin tai ylävatsalle. Rintakipuilevan kasvot ovat usein kalpeat ja vakavat ja hän on kylmänhikinen. Kipuun liittyy usein myös hengenahdistusta ja pelon tunnetta, usein kuolemanpelkoa. Infarktityyppinen rintakipu kestää yli 20 minuuttia. Kivun voimakkuus ei muutu hengityksen mukaan eikä myöskään asentoa vaihdettaessa. Nitro saattaa lievittää kipua, mutta se ei poista sitä.

Sydäninfarktin oire voi olla myös vain hengenahdistus, pahoinvointi ja oksentelu, pyörtyminen, tajuttomuuskohtaus tai äkkikuolema. Sydäninfarktin oireillessa on hakeuduttava välittömästi lääkäriin.

Aiheuttaja

Sydäninfarkti on hapenpuutteen aiheuttama paikallinen sydänlihaskuolio. Se aiheutuu sydänlihakselle verta tuovien sepelvaltimoiden ahtautumisesta tai tukkeutumisesta, joka aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta. Happeutumisen häiriö aiheuttaa oireet, joita nimitetään sepelvaltimokohtauksiksi. Kun hapenpuute saa aikaan sydänlihaksen paikallisen kuolion eli solujen tuhoutumisen, puhutaan sydäninfarktista. Solukuolemat etenevät kiivaasti, mutta lopullisen laajuutensa kuolio saa vasta tuntien kuluessa.

Uutta sydänlihasta ei kasva kuoliossa menetetyn tilalle. Jos kuoliota ei synny, tapahtumaa nimitetään epävakaaksi rasitusrintakivuksi.

Sydäninfarktia edeltää yleensä sepelvaltimotauti. Sepelvaltimokohtauksien tavallisin syy on sepelvaltimon seinämään kertyneen valtimorasvoittuman repeämä. Repeämä johtaa suonensisäiseen verihyytymään tai valtimon äkilliseen supistumiseen ja näin tukkii sepelvaltimon verenkierron. Verenkierron heikkeneminen johtaa sydänlihaksen hapensaannin vähenemiseen. Suonitukos voi johtua myös sepelvaltimon seinän repeytymästä, vammasta tai veritulpasta.

Kuolion synnyttyä sydämen sähköinen aktiviteetti alkaa horjua ja voi syntyä rytmihäiriöitä. Lisäksi voi syntyä sydämen pumppaushäiriö. Tila vaikuttaa myös ääreisverenkiertoon muualla elimistössä ja aiheuttaa veren virtauksen häiriöitä.

Sepelvaltimokohtauksen riski on todennäköinen niillä, joilla on jo aikaisemmin diagnosoitu sepelvaltimotauti. Riski on suuri myös henkilöillä, joille on kasautunut paljon sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, kuten ylipaino, vähäinen liikunta, runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, diabetes (tyyppi 1 , tyyppi 2), korkea kolesteroli, korkea verenpaine, korkea ikä, miessukupuoli ja sukurasite sydäninfarktille.

Sydäninfarktilla on laukaisevia tekijöitä. Yleisin sydäninfarktin ajankohta on aamu. Laukaisevana tekijänä voi olla mm. epätavallisen voimakas fyysinen tai psyykkinen rasitus, kirurginen toimenpide, äkillinen verenvuoto, akuutti infektio, hengitystieinfektio tai keuhkoembolia. Melko usein infarktia edeltää jonkinlainen elämänmuutos.

Diagnoosi

Rintakipu on sydäninfarktin diagnoosin perusta. EKG on tärkein tutkimus erottamaan sydäninfarkti muista sairauksista ja arvioimaan tilanteen vaarallisuutta. Hengitystaajuus, verenpaine, syke, kaulalaskimopaine ja sydämen kuuntelu auttavat diagnoosin teossa. Lopulliseen diagnoosiin tarvitaan verikokeita (S-CK, S-TnI, S-TnT), joilla on tarkoitus löytää sydänlihasvaurion merkkiaineita verenkierrosta. Usein tehdään myös ultraäänitutkimus.

Hoito ja seuranta

Tärkeintä sydäninfarktin hoidossa on hoitoonpääsyn nopeus. Mitä nopeammin hoito aloitetaan oireiden alettua, sitä parempi on ennuste.

Sydäninfarktin hoidossa pyritään huolehtimaan elintärkeistä toiminnoista, kuten hengityksestä, sydämen rytmistä ja verenpaineesta. Vakavat rytmihäiriöt pyritään estämään ja hoitamaan. Jos sydäninfarktipotilaan hengittäminen on vaikeaa, voidaan antaa lisähappea. Rintakipu on sydäninfarktissa ankaraa ja hyvä kivunhoito on siksi tärkeää. Verenpainetta ja sykettä pyritään laskemaan lääkkein.

Tukkeutunut sepelvaltimo pyritään avaamaan mahdollisimman nopeasti. Potilaan ennuste huononee selkeästi hoidon viivästyessä. Tukkeutunut suoni voidaan avata joko liuotushoidolla tai pallolaajennuksella. Paras sydäninfarktin hoito on sepelvaltimon pikainen pallolaajennus. Jos pallolaajennusmahdollisuutta ei ole, hyytymä liuotetaan lääkkein. Kolmanneksella liuotus ei kuitenkaan onnistu. Tällöin suoritetaan liuotushoidon jälkeinen pallolaajennus.

Liuotushoitossa verisuoneen annostellaan lääkettä, joka hajottaa valtimon tukkeuman. Veren virtaus palautuu suonessa ja sydänlihas saa taas tarvitsemaansa happea. Liuotushoito voidaan aloittaa terveyskeskuksessa. Pallolaajennus on sairaalassa tehtävä toimenpide, jossa sepelvaltimon ahtaumakohtaa laajennetaan suonen sisäpuolelta laajennuskatetrilla.

Sydäninfarkti vaatii aina sairaalahoitoa. Sairaalassa seurataan sydämen rytmiä ja mahdollisia sydänlihaksen hapenpuutteen merkkejä valvontalaitteilla jatkuvasti. Hapetuksesta huolehditaan. Verenpaine lääkitään kuntoon. Tupakoinnin lopettamisen (ks. potilasohje) tärkeydestä informoidaan potilasta.

Infarktipotilaan jatkohoitoon kuuluu sairauden kanssa elämisen opettelu, tupakoinnin lopettaminen, kolesterolia alentava ruokavalio, liikuntaohjaus, kuntoutuskurssi ja uusien sepelvaltimokohtauksien ehkäisy. Infarktipotilaan lääkitys tarkistetaan suositusten mukaiseksi. Sairaalassa annetaan toimintaohjeet taudin vaikeutumisen varalle.

Sydäninfarktipotilaan kotilääkitykseen kuuluu yleensä asetyylisalisyylihappo, verenpainelääkitys ja rasva-ainepitoisuuksia alentava lääke sekä nitraatti oirelääkkeeksi. Verenohennuslääkkeen tarve punnitaan sydäninfarktipotilaille potilaskohtaisesti. Uuden infarktin riski kartoitetaan. Sairausloma on 2-3 kuukauden mittainen. Sairaalassa suoritetaan yleensä noin kuukauden kuluttua jälkitarkastus. Työkyky arvioidaan aina ennen sairausloman päättymistä.

Yleisyys

Suomessa sepelvaltimokohtaukseen sairastuu 44 000 ihmistä vuosittain. Heistä noin puolet on saanut sydäninfarktin, lopuilla diagnoosina on epävakaa rasitusrintakipu. 50-70 -vuotiailla miehillä kuolleisuus sepelvaltimotautiin on selvästi yleisempää samanikäisiin naisiin verrattuna. Ero tasoittuu lähestyttäessä 80. ikävuotta. Yleisintä sepelvaltimotautiin kuoleminen on Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kuolleisuus sepelvaltimotautiin on laskenut selvästi parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Perinnöllisyys

Sydäninfarktin taustalla on yleensä sepelvaltimotauti. Sepelvaltimotaudin perinnöllisyys on erityisen suuressa osassa nuorena sepelvaltimotautiin sairastuneilla. Sepelvaltimotaudin perinnöllisyys välittyy yleensä sepelvaltimotaudin vaaratekijöiden kautta. Tällaisia periytyviä sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä ovat mm. familiaalinen hyperkolesterolemia ja taipuvuus verenpainetautiin. Myös diabetes, lihavuus ja veren hyytymistekijöihin liittyvät häiriöt ovat sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, joilla on osittain perinnöllinen taipumus.

Ennuste

Joka vuosi Suomessa kuolee sydäninfarktiin noin 13 000 ihmistä, lähes puolet heistä kuolee jo kotona tai matkalla sairaalaan, loput sairaalassa. Sairaalahoitoon ehtineistä infarktipotilaista ensimmäisen vuoden aikana menehtyy 20 %. Näistä kuolemista puolet tapahtuu sairaalassa ollessa ja neljäsosa ensimmäisen hoitovuorokauden kuluessa.

Sydäninfarktipotilaan lyhyen ajan ennusteeseen sairaalassa ollessa vaikuttaa potilaan ikä, verenpaine, syke ja infarktin paikka sydänlihaksessa. Lisäksi aiemmin sairastettu sydäninfarkti, diabetes, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, aivoverisuonisairaus ja dialyysihoito heikentävät ennustetta.

Osalla sydäninfarktista toipuneista potilaista on suuri riski saada uusi sydäninfarkti tai kuolla äkillisesti. Suurin ennustetta heikentävä tekijä infarktin sairastaneilla on sydämen vasemman kammion heikentynyt toiminta infarktin jälkeen. Lisäksi ennustetta huonontaa kammiotakykardioiden esiintyminen, sepelvaltimoahtaumien vaikeusaste ja sijainti sekä ahtautuneiden valtimoiden määrä.

Lähteet

Heikkilä J ym. (toim) 2000, Kardiologia. Duodecim. Helsinki.

Kunnamo I ym. (toim.) 2006, Lääkärin käsikirja. 8.uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Elonen E ym. (toim.) 2006, Akuuttihoito-opas. 11. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Käypä hoito -suositus 2000.

Suomen sydänliitto ry. (http://www.sydanliitto.fi)

Nienstedt W ym. (toim.) 2002, Lääketieteen termit. 4. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Duodecim 2005;121(1):28

Duodecim 2002;118(5):443