Aftat

Aftat ovat yleensä suun limakalvolla esiintyviä pieniä, kivuliaita, yleensä harmahtavia haavaumia. Ne ovat hyvin yleisiä ja suuressa osassa tapauksista viattomia. Jopa 50 % ihmisistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa aftoista. Niillä on tapana uusia vaihtelevin väliajoin ja ne paranevat yleensä 1-4 viikossa.

Aftoja on kolmea tyyppiä. Pienemmät (afta minor) esiintyvät huulissa, kielessä, posken limakalvoilla ja suunpohjassa. Suuremmat (afta major) ilmaantuvat yleensä samoihin kohtiin kuin pienetkin, yleisimmin kieleen tai nielurisojen lähelle. Herpes-tyyppiset (herpetiformiset) esiintyvät pienten haavaumien rykelminä. Aftat voidaankin sekoittaa herpekseen, mutta niihin ei liity kuumeilua eikä rakkuloiden muodostumista. Lisäksi herpesrakkulat sijaitsevat yleisemmin suulaessa tai huulten ulkopinnoilla ja ovat viruksen aiheuttamia.

Oireet

Aftan puhkeamista edeltää hyvin usein kutiava tunne alueelle, johon varsinainen haavauma noin 6-24 tunnin kuluttua ilmaantuu. Pienen tyyppiset aftat ovat läpimitaltaan 2-4 mm ja melko matalia. Niitä esiintyy yleensä maksimissaan viisi kerrallaan. Afta major- tyyppiset voivat olla kooltaan jopa 1-2 cm ja niitä on vain muutama kerrallaan. Tämän tyypin aftat ovat yleensä syvempiä kuin pienet. Herpes tyypin aftat voivat esiintyä myös jopa sadan pienen haavauman rykelminä. Afta minor-tyyppi on selkeästi yleisin. Suuremmat ja herpes-tyypin aftat ovat harvinaisempia. Aftat voivat myös ilmaantua muuallekin kuin suuhun, esimerkiksi sukupuolielimiin tai silmiin.

Puhjettuaan aftat aiheuttavat kutinaa ja kipua. Pienten aftojen kipu hellittää yleensä 4-5 vuorokaudessa ja ne paranevat itsestään 10-14 vuorokaudessa. Suuret aftat voivat aiheuttaa kovaakin kipua nieltäessä, erityisesti sijaitessaan lähellä nielurisoja tai kielessä, ja niiden paraneminen kestää tyypillisesti 4-10 viikkoa. Haavaumat voivat myös reagoida kivuliaasti kylmään ja kuumaan sekä happamaan tai hyvin mausteiseen ruokaan.

Aiheuttaja

Aftojen aiheuttajaa ei tarkalleen tiedetä. Haavaumat saattavat johtua elimistön virheellisestä autoimmuunireaktiosta, jossa sen omat solut hyökkäävät suun limakalvon soluja vastaan. Vaikka varsinainen aiheuttaja onkin selvittämättä, tiedetään kuitenkin tekijöitä, joilla on huomattu olevan osuutta aftojen synnyssä. Näitä ovat mm. vitamiinien tai raudan puute, suoliston sairaudet kuten Crohnin tauti tai haavainen paksusuoli, keliakia, stressi, trauma, hormonaaliset syyt, tietyt ruuat sekä natriumlauryylisulfaattia sisältävät hammastahnat. Aftat eivät ole tarttuvia eikä niitä siis voi saada suudellessa tai samoilla ruokailuvälineillä syödessä.

Diagnostiikka

Taudin diagnostiikka perustuu haavaumien tyypillisen ulkonäön (ks. kuva) tunnistamiseen ja aftakipuun. Toistuvissa aftoissa voi haavaumien pohjalla olla harmaa kate ja niiden reunat ovat punaiset. Reunat voivat olla myös hieman koholla muuhun limakalvoon nähden. Aftat voivat liittyä myös eräisiin systeemisairauksiin kuten keliakiaan ja Behcetin oireyhtymään. Nämä tuleekin poissulkea, erityisesti jos toistuviin aftoihin liittyy myös muita limakalvo- tai niveloireita.

Hoito

Aftat paranevat yleensä itsestään ja niiden aiheuttamaa kipua lievittää hyvä suuhygienia. Suuhygienian parantamiseen hyvä apu on klooriheksidiinisuuvesi, jota on saatavissa apteekeista ilman reseptiä. Hammastahnaksi kannattaa valita tuote, joka ei sisällä tahnaa vaahdottavaa natriumlauryylisulfaattia.

Aftojen hoitoon on myös olemassa useita eri reseptillä saatavia kortisonivalmisteita. Limakalvotabletit sisältävät triamsinolonia ja ne asetetaan suoraan haavauman päälle. On myös olemassa aftojen hoitoon tarkoitettuja voiteita joita kannattaa käyttää ruokailun jälkeen tai juuri ennen nukkumaan menoa. Näin mahdollistetaan pidempi vaikutusaika paikallisesti. Alueille, jonne on muutoin vaikea ulottua, on saatavilla kortisonia sisältäviä suihkeita. Uusimpana tuotteena markkinoille on tullut hyaluronihappoa sisältävä tuote (Aftamed), joka on helposti käytettävissä geeli ja suihke muodossa.

Kortisonivalmisteiden lisäksi lääkäri voi tarvittaessa määrätä myös doksisykliinipurskutteluja ja kivuliaissa tapauksissa paikallispuudutegeelistä ennen ruokailua saattaa olla apua. Aftojen aiheuttamaan kipuun auttavat yleensä myös perinteiset kipulääkkeet. Tärkeintä hoidossa on kuitenkin provosoivien tekijöiden välttäminen.

Seuranta

Aftat ovat pääasiassa viattomia ja paranevat itsestään. Lääkäriin kannattaa hakeutua jos toistuvien aftojen hoitoon eivät omahoito tuotteet riitä tai jos niitä esiintyy muualla kuin suun limakalvoilla. Tällöin hoidosta ja seurannasta huolehtii hoitava hammaslääkäri tai lääkäri.

Periytyvyys

Aftoja esiintyy suvuittain, mikä voi johtua osin geneettisestä perimästä.

Yleisyys

Tauti on hyvin yleinen. Lähteestä riippuen aftoista kärsii joskus elämänsä aikana jopa 20-50 % väestöstä. Niitä esiintyy enemmän ylemmissä kuin alemmissa sosiaaliluokissa ja enemmän naisilla kuin miehillä.

Ennuste

Aftat parantuvat yleensä itsestään ja ennuste on hyvä. Miehillä vaiva helpottaa yleensä iän myötä ja naisilla menopaussin yhteydessä.

Lähteet

Kunnamo I. ym. (toim.) 2006, Lääkärin käsikirja. 8. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Meurman ym. 2003, Therapia Odontologica. Toinen uudistettu laitos, 1. painos. Academica-Kustannus. Helsinki.

 

Lisätietoa

 

Aftat-potilasohje - Poliklinikka.fi

Aftat - Suomen Hammaslääkäriliitto